Pennut maailmassa

Eilen saatiin vihdoinkin pennut sitten maailmaan. Lämmöt laskivat keskiviikkona 15 aikoihin alle 37 asteeseen. Mulle iski tietty hirveä paniikki ettei Satu ehdi Oulusta paikalle ennen kuin synnytys alkaa. Satu sitten ystävällisesti lähti keskiviikkona iltavuoron jälkeen ajelemaan tänne yötä vasten ja oli perillä aamu viideltä. Torstaina odoteltiin kuumeisesti lämpöjen nousuja, mutta tuntui etteivät se nouse lainkaan. Vielä kolmen aikaan iltapäivällä lämmöt olivat alle 37. Tunnin päästä oli 37,1 ja ajateltiin ettei synnytys etene lainkaan. Moa oli hiukan rauhaton, muttei paljoa. Lähdin Tintan kanssa lenkille ja takaisin tullessa Satu oli siirtänyt Moan makkariin, kun touhu rupesi näyttämään siltä. Mittailin lämmön, joka oli edelleen van 37,6. Ajateltiin, että kyllä tää vielä kestää.

No ei se sitten kestänytkään. Muutaman supistuksen jälkeen syntyi eka pentu, red merle poika. Pentu oli hetken aikaa kiinni kanavassa ja istukka oli hetken jumissa. Pentua täytyi hiukan herätellä ja kuivailla ennen kuin se osoitti elonmerkkejä. Mä olin aivan varma, että se kuolee, mutta onneksi Satu osasi homman. :) Seuraavaksi syntyi reilun puolen tunnin odottelun jälkeen musta poika, joka oli iso ja reipas. Seuraava saapuikin jo 10 minuutin päästä, red merle tyttö. Toinen tyttö, musta, syntyi taas 10 minuutin päästä.Tummempi blue merle pojista syntyi 15 minuutin päästä ja vaaleampi blue merle poika siitä 10 minuutin päästä. Viimeinen tyttö syntyi vain 5 minuuttia vikan pojan jälkeen. Melkoisessa tahdissa siis kaikki tapahtui.

Moa oli heti kärryillä hommassa ja ehkä hiukan liiankin innokas. :) Red merle poika näytti alkuun piristyvän, mutta ei suostunut imemään lainkaan. Ruokeimme sitä ruiskusta ja hetken se jo vaikutti paremmalta. Illalla se rupesi kuitenkin hiipumaan ja oli todella veltto. Rupesi näyttämään siltä ettei se millään selviä aamuun asti. Se ei oikein reagoinut kosketukseen eikä kunnolla halunnut juoda edes ruiskusta. Isä ja äiti toivat lämpöpuhaltimen, koska pentu oli selvästi muita kylmempi. Minä istuskelin pentu sylissä lämpöpuhaltimen edessä ja hinkkailin pentua. Hiukan saatiin maitoa menemään, mutta heikolta näytti. Yöllä Satu (mä mihkään herää) oli herännyt pennun kitinään ja sai jopa ruokittua sitä Moan tissistä. Aamulla katseltiin, ettei tuosta eläjäksi ole, mutta koitettiin silti ruokkia. Soittelin 10 lekurille, että jos tuon sen ja Moan näytille, ettei sen vatsassa ainakaan ole sitä kahdeksatta pentua.

Poika taisi kuulla lekuri reissusta, koska se piristyi melkein heti. Pyrki itse tissille ja avustettuna sai jopa juotua. Liike alkoi olemaan reippaampaa ja tarmokkaampaa. Ruokein vielä maidonvastikkeella, jonka jälkeen katseltiin, kun poitsu ihan täpinöissään paineli tissille. Huokaisimme helpotuksesta, taitaa siitä sittenkin olla eläjäksi. :)

Lähdin kuitenkin Moan kanssa lääkäriin, pentujen jäädessä kotiin. Lämmöt olivat sitkeästi 39,5 ja olo hiukan nuupea. Lekurissa vatsa kuvattiin eikä siellä onneksi ollut yhtään pentua. Muutenkin lekurin mielestä Moa oli hyvässä kunnossa vain hiukan väsynyt. Saatiin kuitenkin varoiksi antibioottiresepti mukaan, ettei sitten vkonloppuna tarvi sitä yrittää metsästää. Toistaiseksi kaikki siis hyvin. Kaikki pennut, jopa red merle, voivat hienosti.

Alla kuva kaikista, jokaisen yksilökuva pentu-sivulla.

 

Ja lisää kuvia löytyy täältä!