tiistai 27. joulukuuta 2011

Ultra-aika varattu

Ultra-aika on sitten varattu torstaille 12.1. Nyt saa jännätä, että löytyykö sieltä jotain.

Treenailtuakin on tullut jonkun verran. Tintan kanssa lähinnä tokoa ja Moan kanssa hiukan aksaa ja puomin ylösmenoa. Tintan ruutu on taas vaihteeksi ihan hyvällä mallilla. Ollaan treenattu niin, että edelleen koskutusalusta on näkyvämpi kuin ennen sekä ennen lähetystä höpöttelen hirveästi missä on ruutu. Vasta kun se paikallistaa missä suunnassa ruutu on niin sitten lähetän sen. Nyt se tuntuu hiukan paremmin hakevan kauas, mutta saa nähdä, että sitten kun kosketusalustaa häivyttää, niin jääkö se taas pyörimään jalkoihin. En käsitä, että miksei se tajua katsoa niitä hiton tötsiä lainkaan.

Moan kanssa ollaan pari kertaa treenattu ylösmenoa niin, että laatikko on ollu kontaktilla. Kohtuullisen hyvin se siihen osuu jos en itse liiku ja lähestyminen on suora. Eikä lähestytä hirveällä vauhdilla. Viime treenit meni kyllä aika penkin alle, kun koitin tietty heti vaikeuttaa treeniä. :D Tuli enemmän epäonnistumisia kuin onnistumia, joten ensi kerralla otetaan hiukan takapakkia. Tosin jos tuo on paksuna, niin en oikein tiedä paljonko uskaltaa treenailla. Rataa ollaan menty pari kertaa ja hitto se on mennyt hyvin. Kontaktien molemmat päät on olleet pääsääntöisesti huomattavasti parempia. Miksei se voi toimia samanlaisesti kisoissa? Ärsyttävää.

Huomenna mennään taas hallille treenailemaan ja samalla ihastellaan Pedon pentuja (mitteli) ja katsotaan mitä ne tuumaavat putkesta. :D Ällösöpöä!

Ja ihan meinasi unohtua, että oon vihdoin saanut aikaiseksi naksutella molemmille metallinoutoa. Olin ihan varma, ettei Moalla ole sen suhteen ongelmaa. Kokeiltiin pari kertaa syksyllä ja se totesi ettei tällaista kuulu suuhun ottaa (omistaja vois joskus ottaa mallia.. okeiokei, huono vitsi, tuli vaan mieleen :D ). Mutta nyt ollaan pari kertaa sisällä naksuteltu sitä, joten eiköhän se tästä lähde.

Henriikka joskus kaipaili jotain muutakin kuin koirakuulumisia. No yleensähän niitä ei ole, mutta nyt täytyy tunnustaa, että joulupäivän sekellä oli ihan sairaan hauskaa. Oli niin kiva nähdä vanhoja tuttuja, joita ei usein näe. Kai mä jotain taas sössein jonkun suhteen, niinkuin yleensäkin, mutta pääsääntöisesti hyvin onnistunut ilta. Tosin toivottavasti mein etkot ei haitanneet naapureita. Oli kyllä niiiiin superhauskaa, että.. :) Ja seuraavana päivänä tuli pitkästä aikaa norkoiltua Brewessä naureskelemassa päiväkännääjille. Oli lystiä, muisti taas, et minkä takia kannatta käydä ihmisten ilmoilla. Oli iiiiiso ikävä kaikkia.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Nyt on sitten astuteltu ja oikein urakalla

Moa tosiaan astuteltiin tän viikon tiistaina ja keskiviikkona, vaikka edellis keskiviikon proge oli noin sairaan alhainen. Täällä maalla kun progetuloksen saamisessa menee pari päivää, niin ajattelin luottaa perus tärppipäiviin. Onneksi otettiin varmuudeksi keskiviikkona proget, joiden tuloksen sain perjantaina. No eihän se ollut kuin 1,1 ja pitäisi olla 5-10. Siinä sitten perjantaina pähkäilin, että mitäs hittoa. Terhin neuvosta soittelin sitten Mäntsälän eläinklinikalle ja ajeltiin sinne lauantaina ottamaan proget ja solunäytteet. Mä kun olin ihan varma ettei ne nouse tosta lainkaan! Palvelu oli kyllä niin hyvää, etten voi kuin suositella lämpimästi! Me saatiin alle puolessa tunnissa solunäytteen tulos, joka näytti hyvältä. Parissa tunnissa tuli sitten verikokeen tulos ja proge oli 5,3!!! Saatiin siis käsky astuttaa lauantaina ja sunnuntaina tai ihan viimeistään maanantaina. Onneksi Terhille ja Davylle sopivat pikaiset aikataulumuutokset, joten lähdettiin siitä suoraan posottamaan Vantaalle.

Astuteltiin Moa sitten lauantaina ja sunnuntaina. Kiitos vielä Elinalle pikaisesta majapaikan tarjoamisesta. On mulla sitten ihania kavereita. :) Nyt vaan kaikki peukut pystyssä, että saatais 3 tyttöä ja pari poikaa. ;) Tarkkoja nää toivomukset!

Nyt on kyllä emäntä tästä reissaamisesta niin poikki, että tenttiin lukeminen taitaa jäädä. :D

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tärppejä odotellessa

Keskiviikon proge näytti vasta 0,3 eli ihan heti ei ole kiire astutella. Kävimme kuitenkin lauantaina näytillä kaverin uroksella, joka ainakin omista naisistaan tunnistaa tärpit. Moalla ei uroonkaan mielestä ollut vielä oikeat päivät, joten rauhassa täytyy malttaa odotella. Käymme näytillä uudestaan maanantaina illalla, jos sitten uros on enemmän kiinnostunut, niin tiistaina suunnataan Vantaalle.

Moa kyllä malttaa odotella ja on enemmän sitä mieltä, ettei sinne takapuoleen ketään poikia päästetä. Minä taas en millään malttaisi enää odotella, että onnistuuko se astutus vai ei.

Odottavan aika on kyllä pitkä...

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Juoksut alkoi vihdoinkin!

Moa aloitti sitten vihdoin ja viimein juoksunsa perjantaina. Nyt sitten odotellaan keskiviikkoon, jolloin otetaan proget ja katsotaan miten sitten siitä eteenpäin. Kaikki peukut pystyyn, että saadaan lisää pikkuisia Moa-koiria.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kerrankin on tehty jotain!

Hahah, Henriikka kaipaili tänne tekstejä mun hurjasta sinkkuelämästä. No todettakoon sen verran, että hurjaa se ei ole tainnut olla ikinä. Ehkä vähän villiä vuonna nakki ja papu, mutta melko kuollutta viime aikoina. Eli jos siitä aletaan kirjoittelemaan, niin se on sitten samaa volinaa viikosta toiseen. Eli sori, se taidetaan jättää väliin. Koira-asioissa pysytään, kun ei kerran muutakaan elämää ole (ja oikeesti sitä varten tää on vähän perustettukin).

Mutta asiaan, viikon sisään on tullut treenattua useempaan kertaan, mutta päivitykset puuttuu. Koottuja mietteitä siis. No viikko sitten lauantaina Sini piti meille tokotreenit. Tintan kanssa treenasin pitkästä aikaa ruutua ja luoksetulon pysäytyksiä. Ruutu luonasi tauon jälkeen hyvin, oli vissiin koira unohtanut sen pikku prässäämisen. Tosin edelleen ongelmana on se eka ruutuun lähetys. Ei vaan tajua mennä ruudun keskellä vaan haahuilee ympäriinsä ja nenällä etsii kosketusalustaa. SIIS DAA! Katso silmillä. Kun sen sitten avustuksen jälkeen sai löytämään sen alustan, niin seuraavilla kerroilla ei ongelmaa. Alustan idea on kuitenkin selvillä ja tarjoaa sitä hyvin, mutta joku epävarmuus siinä sitten iskee kun matkaa lisätään. Tai niin mä ajattelin kunnes sitten tiistaina päätin kokeilla et onko näkyvämmän alustan kanssa sitä ongelmaa. No ei ollut ei. Eli mun harmaa alustani ei erotu tarpeaksi vihreältä/harmaalta pohjalta ja silloin se empii. Valkoisen löytämisessä ei ollut ongelmaa ja turha haistelu jäi pois. Oon siis varmaan liian nopeasti koittanut häivyttää alustaa pois? Ehkä? Tai samahan on ollut alusta asti, mutta nyt on iskenyt joku epävarmuus. Jos ei selvästi näy, niin sitten täytyy käydä nuuskimassa kaikki lehdet ym. läpi. Nyt sitten päätin tehdä vaan näkyvällä alustalla ja opettaa siihen vielä enemmän valmistelevaa käskyä. Luoksetulon pysäytykset edelleen ok. Enemmän täytyisi treenata seisomisesta ja maasta lähtemiseen vauhtia. Ekan pysäytyksen jälkeen vauhti kun ei ole päätä huimaava.

Moan kanssa kokeiltiin ruudun alkeita kosketusalustalla ja läksyksi saatiin opetella kestoa alustalle. Nyt se on sellaista päätöntä jojoilua. Mitäs muuta sitten tehtiin.. Hmm. Moankin kanssa tehtiin maahan ja seisomaan pysäytyksiä. Jostain syystä Moalla ei toi seisomaan pysäyttäminen toimi ollenkaan lyhyellä matkalla. Pitkällä ihan siedettä. Läheltä kun treenaa, niin lähtee hitaasti liikkeelle ja reagoi yhtä hitaasti seis-käskyyn. :D Nooh, ehkä siihen auttaa se, ettei pidä parin kuukauden taukoa. Maahanmenoa otettiin tossa yhteydessä ekaa kertaa ja ihan ok se tais kai mennä. Kaukojen tekniikkaa treenattiin molempien kanssa ihan läheltä ja paljon hitaammassa temmossa mitä oon yksinäni tehnyt. Koiralla siis täytyy olla aikaa ajatella mitä se tekee. Hups, miten niin mulla on aina kiire. :D Paikallamakuussa Moa on nyt keksinyt nousta istumaan heti kun jätän sen. Ehkä tähänkin auttaa treeni, etenkin ryhmässä. Ehkä sitä ei kannata kokeilla ekaa kertaa kokeissa...

No tiistaina kävin vetämässä agitreenit ja sitä ennen Tintan kanssa vähän hömöteltiin agilityä. Hauskasti se meni, jopa yllättävän hyvin Tintaksi. Kontaktit nyt on hitaat, eikä se muutenkaan mikään tykki ole, mutta pääasia, että joskus pääsee jotain tekemään. Moan kanssa treenailin lähinnä ihmisnuolta ja ennakoivaa valssia. Tai molemmissa lähinnä sitä, että koira oikeasti kokoaa itsensä ennen hyppyä. Eihän se silti lyhyttä hyppykaarta tee, mutta on siinä sentäs joku tolkku. Ihmisnuolessa pysäytin joka kerta ennen estettä ja vasta siitä sai hypätä. Moalta kun on ihan turha enää ruveta vaatimaan nättejä ja pieniä kaarroksia, mutta tuon se on nyt viimeisen vuoden aikana hiukan tajunnut. Hyvänä päivänä siis hiukan osaa koota itsensä ennen hyppyä, jolloin ihan jokainen ei veny. Elina viime koulutuksessa sanoikin, että Moa on sellainen koira jota ei saisi ikinä treeneissä päästää suoraan hyppäämään ihmisnuolta tai ennakointi. Aina treeneissä pysäytys, niin hyvällä tuurilla se malttaa joskus tehdä sen myös kisoissa.

Myös kontaktilla koitin hetsata sitä juoksemaan siitä läpi niin, että saisin sitten itse koomailla. Kerran taisin onnistua ja koira olikin ihan että häh?! Toista kertaa ei sitten arvatenkaan tullut vaikka tein mitä. Lopulta päädyin sitten "vapauttamaan" sen väärällä käskyllä (kukka), jotta sain käperryttyä taas kasaan. No olihan se ihan ihmeissään, eikä tuo sama asia ole. Toivottavasti se kuitenkin hiukan herätti sitä myös kuuntelemaan, että mitä siinä kontaktilla sanotaan silloin kun saa lähteä.

Jaa, että kootusti piti kirjoittaa. No torstain agitreeneissä Tinta oli turistina ja Moa reenaili edelleen kontakteja. Toi jäähykoomailu ei oikein toiminut silloin kun paikalla oli muita. Marja houkutteli Moa lelulla ja saikin sen pari kertaa varastamaan. Mutta eipä koiraa hirveästi mun koomailuni kiinnostanut, kun Marjalla oli lelu... Että ei ihan hirveästi ollut varmaan apua. Tosin häiriötä tuli treenattua kunnolla. Rataa yritin tehdä, mutta eihän siitä mitään tullut kun tuo oli ihan reikäpää. Hyvällä fiiliksellä lauantain kisoihin siis!

Lauantaina kisattiin sitten Lempäälässä. Tinta raukka joutui olemaan Marjan Roni-bc:n kanssa samassa takaluukussa ja vähän oli ällöä. Poikabakteereja hei! No Tinta hömpötteli omaan tapaansa 5 ja hyl. Kepeillä on vaan pakko tunkea väärään väliin. Huoh. No Moan kanssa hyppäri oli ihan sairaan makeen sikasiisti. Paitsi tietty tuuletin nollaa liian aikaisin ja vika rima tuli alas. :D Miten niin mun tuuria, se hyppyserti meni sitten siinä! Nooh, hyvät fiilikset jäi kun vaikea rata meni niin putkeen. Agiradoilla hyllytettiin sitten tietysti. Molemmilla radoilla ehkä omasta syystä. Koira oli jopa ihan kuulolla. Kontaktit oli suht ok, mutta niinhän ny hylyn jälkeen aina on. Ekan radan puomi oli täydellinen, keinun juoksi läpi, joten siitä maahan ja suoraan maaliin. En kehdannut sit käpertyä sykkyrälle jostain syystä... Tokalla radalla aan juoksi läpi, mut mä viipotin niin kaukana edellä etten pystyny kiinnittämään huomiota. No sitten tietty itse sekoilin ja hyllytettiin ja sen jälkeen taas täydellinen puomi.

Kyllä se täytys pystyä ottamaan se asenne, että sinne radalla mennään tekemään vaan täydelliset kontaktit. Jos juoksee läpi, niin heti maahan ja parin esteen kautta pois. Nyt kun on tekemässä rataa, niin niistä kontakteista on niin helppo lipsua. Mutta se sanottakoon Moan kunniaksi, että yhtään sikakontaktia ei tehty eikä muutenkaan sikailtu. Hyvät fiilikset jäi luultavasti tän vuoden vikoista kisoista. Ollaan me Marjan kanssa vaan melkosia masokisteja ei voi muuta sanoa. No ainakin on hyvää seuraa ja yleensä hyvää ruokaa! :D

Jaahas, tämän tervehenkisen viikon jälkeen voikin sitten valmistautua huomiseen 12 tuntiseen koulupäivään. Jippijaijee ja Kaisalle kiitos kun hoidat MoaBoaa huomenna.

torstai 10. marraskuuta 2011

Laiskoja laiskotuttaa

Onneksi tätä ei tullut nimettyä treeniblogiksi, sillä treenailu on kyllä jäänyt niin vähälle, että oikein hävettää. Viimeisen kolmen viikon aikana on treenattu kahdesti agilityä eikä mitään muuta. Eikä voi edes vedota kiireeseen tai muuhunkaan. On vain tullut melkoinen burnout, kun tuntuu ettei mikään mene putkeen. No onneksi oltiin Elinan agilitykoulutuksessa viime sunnuntaina. Rataa ei ihan hirveästi ehditty treenailemaan, vaan lähinnä koitettiin saada Moa juoksemaan puomin kontaktista läpi ja sitten korjailtiin sitä uudella tavalla. Virheen jälkeen en saa sanoa Moalle mitään, menen kyykkyyn enkä saa katsoa koiraa. Eräänlainen jäähy siis, josta koira menee hämilleen ja toivon mukaan hiukan pudottaa virettä alaspäin. Sama pitäisi kehdata tehdä kisoissa, mut emmää kehtaa! : D Tämän viikon treenit jäi oman sairastelun takia väliin, mutta ens viikolla täytyy kokeilla samaa hommaa. Hulluna ilmoitin meidät Lempäälään kisoihin 19.11., joten siellä joudutaan sitten jäähyilemään jossei kontaktit pelitä! Hyvällä tuurilla tosin juoksu alkaa ennen sitä.
 
Moan kanssa treenaaminen on kyllä välillä sellaista, että huhhuh. Just treenikavereille kirosin, että minkä ihmeen takia sitä vaan treenaa ja treenaa ja maksaa itsensä kipeäksi siitä. Sitten kun menee koiran kanssa ihmisten ilmoille, niin se ei kuitenkaan osaa mitään ja käyttäytyy kuin mikäkin reikäpää. Hivenen turhauttavaa! Ja sitten vielä minä hullu haluan toisen tuollaisen kuumakallen! : D Jotain masokistin vikaa varmaan. Ei vaiska, on se hieno elukka hyvänä päivänä...

Toffonkin rasvapatin poisto oli ja meni ja hampaatkin tsekattiin. Tikitkin poistettiin isän kanssa sunnuntaina ja haava näytti hyvältä edelleen. Hampaatkin oli kuulemma hyvät, joten toivottavasti se ei niiden takia jouduta enää käymään lekurissa. Vanha pappa se vaan sitkeästi porskuttaa siinä missä nuoremmatkin. Ei mitään vikaa missään. Saappaat jalassa se lähtee sitten kun aika tulee!

Onneksi viikonlopulle on suunnitelmissa treenailua. Sini pitää meille tokotreenit Äetsän hallilla. Ilmottauduin mukaan molemmilla koirilla. Tintan kanssa luultavasti hiukan höntsäillään jotain, mutta Moan kanssa täytyis ihan tosissaan ruveta treenaamaan niitä voittajan liikkeitä. Kovana tavoitteena saada ens keväänä voi1-tulos. TOSIN melko mahdotonta, jos ei treenaa lainkaan... Onneksi on hyvä koira, niin ei tarvi miljoonaa toistoa! Heh!

Jaaha, kaippa sitä jaarittelisi taas aikansa kuluksi vaikka mitä, jos tätä nyt joku edes sattuu lukemaan. : D Hyvä tapa vältellä koulutehtävien tekemistä!

Tintakin pääsee muuten taas pitkästä aikaa virallisiin agikisoihin loistamaan taidoillaan! Jei. Paitsi jos silläkin alkaa juoksu. Tarttis varmaan hankkia poikakoiria. Jos muuten jotain kiinnostaa kiva lyhytkarvanen tuontibcnarttu, niin kaverilla ois tarjota. Että vinkvink vaan, täyssiskonsa on ainakin superkiva!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Huihui!

Nyt on sitten Toffolle varattu ensi viikolle leikkausaika. Ensisijaisesti tosin poistetaan hammaskiveä ja katsotaan missä kunnossa purukalusto on kun tuo syöminen on ollut välillä vähän hidasta. Jos se menee ok, eikä nukutuksen kanssa tule ongelmia, niin sitten poistetaan rasvapatti. Muuten rasvapatttia ei täytyisi poistaa, mutta se on juuri inhottavasti siinä kohdassa, josta valjaat menevät. Hiukan kyllä jännittää, että miten 13,5-vuotias papparainen kestää nukutuksen. Onneksi veriarvot olivat ainakin ihan kunnossa, joten sen puoleen ei pitäisi olla mitään hätää.

Huominenkin alkaa pikkuhiljaa jännittämään. Hölmönä menin tekemään lihaskuntotestiä varten pikkutreeniä ja nyt on paikat ihan jumissa! Ei sille näimmä mitään voi, että on niin rapakuntoinen. Siis mitä, eikö viikossa treenata itseään huippukuntoon? :D Tosin tuskin meidän TopTeamiin pääsy jää kiinni VAIN ohjaajan fysiikasta.

Moa kävi eilen hierottavana ja taashan sieltä niitä jumeja löytyi. Mä en kyllä käsitä miten sieltä aina löytyy jumituksia. Varsinkin kun kolmisen viikkoa sitten viimeksi käytiin fyssarilla ja sen jälkeen olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota alku- ja loppuverkkaan ja lisännyt ohjelmistoon vielä venyttelyn. Ärsyttävää!

torstai 20. lokakuuta 2011

Jaakotusta jaakotusta!

Viime aikoina on jostain syystä taas tuo tokoilu jäänyt vähemmälle. Mikä siinä aina onkaan, että hetkellisesti treenailee, mutta sitten se taas unohtuu. Tosin jotenkin koko syksy on ollut niin rikkonainen ja toisaalta kiireinen, ettei ole mitenkään älyttömästi ehtinyt treenailemaan. Seliseli siis vaan. :D

Agilitykisoissa on tullut pyörähdettyä muutaman kerran. Noormarkun piirinmestiksistä Moalle hyppäriltä 0 ja neljäs sija. Muuten onkin sitten hyllytetty oikein urakalla! Riihimäen agiradalla nolla ei ollut kaukana, yksi ylimääräinen putki eksyi mukaan. Hyppärit sitten olikin niin sikailua että huhhuh! Vahingosta viisastuneena innostuin sitten taas kerran treenaamaan jaakotuksia kuntoon. Moa kun niin mielellään bongailee ylimääräisiä hyppyjä jäädessään selän taakse. Tiistaina treenailtiin jaakotusta matalilla esteillä, palkka siivekkeen takana. Vielä kun muistaisi itse liikkua eteen päin eikä jäädä katselemaan, että mitä se koira sitten touhuaa käännöksen jälkeen. Muutaman kerran eksyi väärille esteille jaakotuksen jälkeen sitten kun vauhtia lisättiin.

Tänään oli sitten oikein kunnon treenipäivä ja kyllähän siellä aikaakin meni reilusti yli kolme tuntia radan rakennuksineen kaikkineen. Radassa oli Riihimäen toiselta hyppäriltä alku sekä parit jaakotukset ja vaikeat keppikulmat. Oli siinä vinoja hyppysuoriakin, jotka tällä kertaa aiheuttivat eniten haastetta. Ihmeesti se kova vauhti aiheuttaa vaikeuksia. :D Se on kyllä jännä, että silloin kun toivoisi koiran sössivän tietyn asian (jaakotuksen), niin sehän pelittää ihan mainiosti. Vielä kun saisi jostain taikanappeja, että homma toimisi kisoissakin samanlaisesti. Välillä turhauttaa treenata ja treenata ja treenata, kun mikään ei kuitenkaan kisoissa tunnu muuttuvan. Nooh, onhan meillä vielä vuosia aikaa reenata!

Toivotaan vaan, että lauantain valintatilaisuudessa Moalla olisi aivot mukana hommassa. Meillä on yleensä ATT:n hallissa niin huono karma, etteivät odotukset ole ihan hirveän korkealla. :D

Ehkä vanhamamma Tinta pääsee jatkossa kisaamaan Moan puolesta kun Noormarkussa meni niin kivasti Tintaksi. :D Äetsän epiksissäkin loisteliaasti voitti hyppärin. Vauhti ei nyt ollut päätä huimaava, mutta hauskaa oli silti.

No nyt sitten jännäämään lauantaita ja murehtimaan omaa huonoa kuntoa. :D

lauantai 8. lokakuuta 2011

Jotain positiivista tähänkin syksyyn!

Nyt on sitten vihdoin ja viimein valittu Moalle tuleva sulho. Eri asia toki tuleeko suunnitelmista mitään, mutta yritystä ainakin on. Mikäli kaikki nyt menee putkeen, niin pikkuisia vipeltäjiä koitetaan saada alulle jossain vaiheessa marraskuuta. Isäksi valikoitui pitkän harkinnan jälkeen Davy - Fairoaks Attic Burglary.  Olen Davyä kuolaillut jo vuosia ja nyt kun sitten vihdoin elokuun lopussa näin pojan livenä, niin tykästyin heti kovasti. Toivotaan, että muutamat muutkin innostuvat yhdistelmästä, jotta saataisiin mahdolliset pennut harrastaviin koteihin. :)

Sitten toinen ilouutinen Agilityliiton suunnalta. Pääsemme Moan kanssa Topteamin valintatilaisuuteen 22.10. Pääsy tuli itselle aika yllätyksenä, sillä en uskonut, että näin vanhoja enää valitaan. Varsinkaan kun sen suurempia tuloksia ei ole. Tuskin itse valmennusporukkaan päästään, mutta yrittää toki täytyy. Mikäli kuitenkin päästään, niin sitten täytyy katsoa miten se ja pentukuviot saadaan sumplittua yhteen. Huomenna kuitenkin suunnataan Noormarkkuun kisoihin, 15.10 Riihimäelle ja sitten onkin jo valintatilaisuus. Toivottavasti Moa nyt pysyisi kunnossa, ettei sen takia jää tilaisuus välistä.

Jaa niin tarvisko jotain treenaillakin eikä vaan juoruilla?

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Viikonlopun treenailua

Tämähän on ollut melko tervehenkinen viikonloppu verrattuna edellisiin. Ruokapuolta tosin ei kannata mainita... :D Majailin koirien kanssa meillä kotosalla ja toimin samalla talonvahtina. Tokoa ei oikeastaan treenattu muuten kuin tekemällä ruokailujen yhteydessä istu-seis vaihtoja. Oli kyllä niin tuskaisen vaikeaa, että saa nähdä tuleeko siitä ikinä mitään. Tintalla ei takajalat pysyneet lainkaan paikallaan. Moalla sentäs oli hiukan hajua siitä, ettei kuulu pomppia kuin vieteriukko. Tosin ehkä heiluva ruokakuppi nenän edessä on vähän turhan suuri häiriö ottaen huomioon kuinka vähän vaihtoja on treenattu. No ehkä siitä jotain hyötyä oli.

Moan kanssa treenailin takapihalla laatikon läpi juoksemista. 80 prosenttisesti tassut osuu laatikkoon, mutta mielellään hyppää yli jos itse menen todella paljon edellä. Jos kuljen rinnalla, niin melkein aina osuu. Vielä ei siis ole malttia tarpeeksi. Tosin huomasin myös, että Moa alkaa helposti katsomaan minua ja silloin hyppää yli. Niin kauan kuin katse pysyy eteen suunnattuna, niin osuu myös helpommin laatikkoon. Treenailtiin laatikkoa niin, että kierrätin sitä puiden ympäri ja laatikko oli niiden välissä. Välillä palkkailin yhden kierroksen jälkeen, mutta useimmiten vasta kolmannella. Otettiin myös lähestymisiä vaikeasta kulmasta, tosin silloin läheltä ja hiljaisella vauhdilla. Melko pitkään saa vielä treenailla ihan vaan maassa ennen kuin uskaltaa siirtää laatikon puomin ylösmenolle. Tässäkin ehkä auttaisi jos treenaisi pikkaisen useammin!

Ja mikäköhän tämänkin kirjoituksen pointti oli? Kunhan lämpimikseni kirjoittelen. :D

torstai 29. syyskuuta 2011

Pikku visiitti Turkuun

Moa pääsi tänään aamupäivällä mukaan Turkuun. Ensin ohjelmassa oli tunnin odottelu autossa sillä välin kun minä kävin opettamassa kolmosluokkalaisille hieman vesien suojelua. Ei siitä sen enempää kun se ei ketään kiinnostakaan. :D Sen jälkeen olikin sitten ohjelmassa se itse asia, eli käytiin katsastamassa urosta nro 2.

Moa näytti kuinka hemaiseva nainen hän osaa olla ja murjotti koko ajan. Oli taas niiiin ällöttävää joutua pojan seuraan, pientä huuli (lue hammas) kosketustakin täytyi yrittää, mutta onneksi se jäi vain haaveeksi. No vaikkei Moa niin lämmennytkään, niin omistaja sen sijaan piti näkemästään. Pojassa ei ollut mitään vikaa joten nyt vaan täytyy pähkäillä ykkös ja kakkos vaihtoehdon välillä. Melko pian täytyy päätös tehdä, sillä juoksukin voi alkaa jo ensi kuussa jos ihan oikein olen ne kirjannut ylös. Tosin Moa on sen verran kipakka neiti, että vauvat voivat jäädä vain haaveeksi... :D

Huomenna on sitten aika taas fyssarille, josko saataisiin neiti taas kisa- ja treenikuntoon.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Eilistä tokoilua


Eilen käytiin ensimmäistä kertaa tokoilemassa kokeen jälkeen. Ajattelin pitää kunnon tauon, koska ennen koetta onnistuin hiostamaan Tintan sellaiseen kuntoon, ettei raukkaparka uskaltanut sitten kokeessa tehdä oikein mitään. Onneksi Sini ehti eilen hiukan katsomaan meidän perään!

Tintan kanssa katsottiin ihan kaukojen vaihtojen perusjuttuja. Tai oikeastaan ainoastaan maa-seiso-maa. Itse tekniikassa ei läheltä tehtynä ollut vikaa, mitä nyt hieman etujalkaa liikautti. Päätin ottaa kriteeriksi, että takajalkojen on pysyttävä paikallaan. Treenailtiin hiukan vaihtoja läheltä ja kaukaa. Kaukaa tehdessä Sini oli sitten palkan kanssa takana. Hyvinhän ne meni. Kokeiltiin myös ruutua niin, että palattiin hiukan taakse päin. Kosketusalusta takaisin ruutuun. Muutamat toistot läheltä ja sitten koko matkan päästä. Nyt ei edes tarjonnut ruudun merkkejä niin kuin ennen tokotaukoa. Toisaalta jäi kyllä muutaman kerran katselemaan matkalla olevia lehtiä. Josko joku niistä olisi kosketusalusta.   Siihen täytyy keksiä joku kikkakolmonen. Muuta ei sitten Tintan kanssa taidettu tehdäkään.

Sini treenaili välissä bortsupentu Spesiä ja itse katselin kateellisena vieressä. Toisten pennut osaa puolivuotiaana sen mitä omat koirat ei osaa vieläkään.

Moan kanssa tehtiin ihan ruudun alkeita. Muutaman kerran testattiin ihan pelkkää kosketusalustaa. Nopeasti se muistui mieleen. Laitettiin se myös ruutuun ja ihan samanlaisesti Moa tarjosi läppäisyä alustalle. Nyt otin tiukan linjan molempien kanssa. Alustaan on oikeasti koskettava, eikä vain sinne päin. Moan kanssa treenattiin puolestaan kaukojen istu-seiso-istu vaihtoa ja voi taivas se oli ohjaajalle vaikea. Ei meinannut tulla yhtään mitään! Tajusin samalla, etten ole varmaan ikinä Tintan kanssa treenannut sitä, joten ei ihme ettei se sitten ihan kokeessa pelittänytkään... Hups! Tässäkin otin kriteeriksi takajalkojen pysymisen paikallaan. Hirveän helposti ei vaihdot sujuneet, joten saatiinkin se kotiläksyksi.

Moan kanssa kokeiltiin myös kerran tunnaria, jota ei ole ikinä tehty. Piilotin kapulan nurmikkoon ja hiukan hipelöin muitakin kohtia, jotta se joutuisi oikeasti käyttämään nenäänsä. Ekalla kerralla lähti hyvin katsomaan mitä nurtsilla on, mutta ei tajunnut käyttää nenää. Toisella yrityksellä lähetin sitten uudestaan lähempää ja silloin kapula löytyi helposti. Tästä vaan sitten eteenpäin.
Pitkä on tie, että noi voittajan liikkeet saa kuntoon. Mutta kaippa se tästä kun maltillisesti treenailee eikä ahnehdi!

Huomenna sitten katsomaan sulhasehdokasta nro. 2. JEE jännää!