sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Juoksut alkoi vihdoinkin!

Moa aloitti sitten vihdoin ja viimein juoksunsa perjantaina. Nyt sitten odotellaan keskiviikkoon, jolloin otetaan proget ja katsotaan miten sitten siitä eteenpäin. Kaikki peukut pystyyn, että saadaan lisää pikkuisia Moa-koiria.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kerrankin on tehty jotain!

Hahah, Henriikka kaipaili tänne tekstejä mun hurjasta sinkkuelämästä. No todettakoon sen verran, että hurjaa se ei ole tainnut olla ikinä. Ehkä vähän villiä vuonna nakki ja papu, mutta melko kuollutta viime aikoina. Eli jos siitä aletaan kirjoittelemaan, niin se on sitten samaa volinaa viikosta toiseen. Eli sori, se taidetaan jättää väliin. Koira-asioissa pysytään, kun ei kerran muutakaan elämää ole (ja oikeesti sitä varten tää on vähän perustettukin).

Mutta asiaan, viikon sisään on tullut treenattua useempaan kertaan, mutta päivitykset puuttuu. Koottuja mietteitä siis. No viikko sitten lauantaina Sini piti meille tokotreenit. Tintan kanssa treenasin pitkästä aikaa ruutua ja luoksetulon pysäytyksiä. Ruutu luonasi tauon jälkeen hyvin, oli vissiin koira unohtanut sen pikku prässäämisen. Tosin edelleen ongelmana on se eka ruutuun lähetys. Ei vaan tajua mennä ruudun keskellä vaan haahuilee ympäriinsä ja nenällä etsii kosketusalustaa. SIIS DAA! Katso silmillä. Kun sen sitten avustuksen jälkeen sai löytämään sen alustan, niin seuraavilla kerroilla ei ongelmaa. Alustan idea on kuitenkin selvillä ja tarjoaa sitä hyvin, mutta joku epävarmuus siinä sitten iskee kun matkaa lisätään. Tai niin mä ajattelin kunnes sitten tiistaina päätin kokeilla et onko näkyvämmän alustan kanssa sitä ongelmaa. No ei ollut ei. Eli mun harmaa alustani ei erotu tarpeaksi vihreältä/harmaalta pohjalta ja silloin se empii. Valkoisen löytämisessä ei ollut ongelmaa ja turha haistelu jäi pois. Oon siis varmaan liian nopeasti koittanut häivyttää alustaa pois? Ehkä? Tai samahan on ollut alusta asti, mutta nyt on iskenyt joku epävarmuus. Jos ei selvästi näy, niin sitten täytyy käydä nuuskimassa kaikki lehdet ym. läpi. Nyt sitten päätin tehdä vaan näkyvällä alustalla ja opettaa siihen vielä enemmän valmistelevaa käskyä. Luoksetulon pysäytykset edelleen ok. Enemmän täytyisi treenata seisomisesta ja maasta lähtemiseen vauhtia. Ekan pysäytyksen jälkeen vauhti kun ei ole päätä huimaava.

Moan kanssa kokeiltiin ruudun alkeita kosketusalustalla ja läksyksi saatiin opetella kestoa alustalle. Nyt se on sellaista päätöntä jojoilua. Mitäs muuta sitten tehtiin.. Hmm. Moankin kanssa tehtiin maahan ja seisomaan pysäytyksiä. Jostain syystä Moalla ei toi seisomaan pysäyttäminen toimi ollenkaan lyhyellä matkalla. Pitkällä ihan siedettä. Läheltä kun treenaa, niin lähtee hitaasti liikkeelle ja reagoi yhtä hitaasti seis-käskyyn. :D Nooh, ehkä siihen auttaa se, ettei pidä parin kuukauden taukoa. Maahanmenoa otettiin tossa yhteydessä ekaa kertaa ja ihan ok se tais kai mennä. Kaukojen tekniikkaa treenattiin molempien kanssa ihan läheltä ja paljon hitaammassa temmossa mitä oon yksinäni tehnyt. Koiralla siis täytyy olla aikaa ajatella mitä se tekee. Hups, miten niin mulla on aina kiire. :D Paikallamakuussa Moa on nyt keksinyt nousta istumaan heti kun jätän sen. Ehkä tähänkin auttaa treeni, etenkin ryhmässä. Ehkä sitä ei kannata kokeilla ekaa kertaa kokeissa...

No tiistaina kävin vetämässä agitreenit ja sitä ennen Tintan kanssa vähän hömöteltiin agilityä. Hauskasti se meni, jopa yllättävän hyvin Tintaksi. Kontaktit nyt on hitaat, eikä se muutenkaan mikään tykki ole, mutta pääasia, että joskus pääsee jotain tekemään. Moan kanssa treenailin lähinnä ihmisnuolta ja ennakoivaa valssia. Tai molemmissa lähinnä sitä, että koira oikeasti kokoaa itsensä ennen hyppyä. Eihän se silti lyhyttä hyppykaarta tee, mutta on siinä sentäs joku tolkku. Ihmisnuolessa pysäytin joka kerta ennen estettä ja vasta siitä sai hypätä. Moalta kun on ihan turha enää ruveta vaatimaan nättejä ja pieniä kaarroksia, mutta tuon se on nyt viimeisen vuoden aikana hiukan tajunnut. Hyvänä päivänä siis hiukan osaa koota itsensä ennen hyppyä, jolloin ihan jokainen ei veny. Elina viime koulutuksessa sanoikin, että Moa on sellainen koira jota ei saisi ikinä treeneissä päästää suoraan hyppäämään ihmisnuolta tai ennakointi. Aina treeneissä pysäytys, niin hyvällä tuurilla se malttaa joskus tehdä sen myös kisoissa.

Myös kontaktilla koitin hetsata sitä juoksemaan siitä läpi niin, että saisin sitten itse koomailla. Kerran taisin onnistua ja koira olikin ihan että häh?! Toista kertaa ei sitten arvatenkaan tullut vaikka tein mitä. Lopulta päädyin sitten "vapauttamaan" sen väärällä käskyllä (kukka), jotta sain käperryttyä taas kasaan. No olihan se ihan ihmeissään, eikä tuo sama asia ole. Toivottavasti se kuitenkin hiukan herätti sitä myös kuuntelemaan, että mitä siinä kontaktilla sanotaan silloin kun saa lähteä.

Jaa, että kootusti piti kirjoittaa. No torstain agitreeneissä Tinta oli turistina ja Moa reenaili edelleen kontakteja. Toi jäähykoomailu ei oikein toiminut silloin kun paikalla oli muita. Marja houkutteli Moa lelulla ja saikin sen pari kertaa varastamaan. Mutta eipä koiraa hirveästi mun koomailuni kiinnostanut, kun Marjalla oli lelu... Että ei ihan hirveästi ollut varmaan apua. Tosin häiriötä tuli treenattua kunnolla. Rataa yritin tehdä, mutta eihän siitä mitään tullut kun tuo oli ihan reikäpää. Hyvällä fiiliksellä lauantain kisoihin siis!

Lauantaina kisattiin sitten Lempäälässä. Tinta raukka joutui olemaan Marjan Roni-bc:n kanssa samassa takaluukussa ja vähän oli ällöä. Poikabakteereja hei! No Tinta hömpötteli omaan tapaansa 5 ja hyl. Kepeillä on vaan pakko tunkea väärään väliin. Huoh. No Moan kanssa hyppäri oli ihan sairaan makeen sikasiisti. Paitsi tietty tuuletin nollaa liian aikaisin ja vika rima tuli alas. :D Miten niin mun tuuria, se hyppyserti meni sitten siinä! Nooh, hyvät fiilikset jäi kun vaikea rata meni niin putkeen. Agiradoilla hyllytettiin sitten tietysti. Molemmilla radoilla ehkä omasta syystä. Koira oli jopa ihan kuulolla. Kontaktit oli suht ok, mutta niinhän ny hylyn jälkeen aina on. Ekan radan puomi oli täydellinen, keinun juoksi läpi, joten siitä maahan ja suoraan maaliin. En kehdannut sit käpertyä sykkyrälle jostain syystä... Tokalla radalla aan juoksi läpi, mut mä viipotin niin kaukana edellä etten pystyny kiinnittämään huomiota. No sitten tietty itse sekoilin ja hyllytettiin ja sen jälkeen taas täydellinen puomi.

Kyllä se täytys pystyä ottamaan se asenne, että sinne radalla mennään tekemään vaan täydelliset kontaktit. Jos juoksee läpi, niin heti maahan ja parin esteen kautta pois. Nyt kun on tekemässä rataa, niin niistä kontakteista on niin helppo lipsua. Mutta se sanottakoon Moan kunniaksi, että yhtään sikakontaktia ei tehty eikä muutenkaan sikailtu. Hyvät fiilikset jäi luultavasti tän vuoden vikoista kisoista. Ollaan me Marjan kanssa vaan melkosia masokisteja ei voi muuta sanoa. No ainakin on hyvää seuraa ja yleensä hyvää ruokaa! :D

Jaahas, tämän tervehenkisen viikon jälkeen voikin sitten valmistautua huomiseen 12 tuntiseen koulupäivään. Jippijaijee ja Kaisalle kiitos kun hoidat MoaBoaa huomenna.

torstai 10. marraskuuta 2011

Laiskoja laiskotuttaa

Onneksi tätä ei tullut nimettyä treeniblogiksi, sillä treenailu on kyllä jäänyt niin vähälle, että oikein hävettää. Viimeisen kolmen viikon aikana on treenattu kahdesti agilityä eikä mitään muuta. Eikä voi edes vedota kiireeseen tai muuhunkaan. On vain tullut melkoinen burnout, kun tuntuu ettei mikään mene putkeen. No onneksi oltiin Elinan agilitykoulutuksessa viime sunnuntaina. Rataa ei ihan hirveästi ehditty treenailemaan, vaan lähinnä koitettiin saada Moa juoksemaan puomin kontaktista läpi ja sitten korjailtiin sitä uudella tavalla. Virheen jälkeen en saa sanoa Moalle mitään, menen kyykkyyn enkä saa katsoa koiraa. Eräänlainen jäähy siis, josta koira menee hämilleen ja toivon mukaan hiukan pudottaa virettä alaspäin. Sama pitäisi kehdata tehdä kisoissa, mut emmää kehtaa! : D Tämän viikon treenit jäi oman sairastelun takia väliin, mutta ens viikolla täytyy kokeilla samaa hommaa. Hulluna ilmoitin meidät Lempäälään kisoihin 19.11., joten siellä joudutaan sitten jäähyilemään jossei kontaktit pelitä! Hyvällä tuurilla tosin juoksu alkaa ennen sitä.
 
Moan kanssa treenaaminen on kyllä välillä sellaista, että huhhuh. Just treenikavereille kirosin, että minkä ihmeen takia sitä vaan treenaa ja treenaa ja maksaa itsensä kipeäksi siitä. Sitten kun menee koiran kanssa ihmisten ilmoille, niin se ei kuitenkaan osaa mitään ja käyttäytyy kuin mikäkin reikäpää. Hivenen turhauttavaa! Ja sitten vielä minä hullu haluan toisen tuollaisen kuumakallen! : D Jotain masokistin vikaa varmaan. Ei vaiska, on se hieno elukka hyvänä päivänä...

Toffonkin rasvapatin poisto oli ja meni ja hampaatkin tsekattiin. Tikitkin poistettiin isän kanssa sunnuntaina ja haava näytti hyvältä edelleen. Hampaatkin oli kuulemma hyvät, joten toivottavasti se ei niiden takia jouduta enää käymään lekurissa. Vanha pappa se vaan sitkeästi porskuttaa siinä missä nuoremmatkin. Ei mitään vikaa missään. Saappaat jalassa se lähtee sitten kun aika tulee!

Onneksi viikonlopulle on suunnitelmissa treenailua. Sini pitää meille tokotreenit Äetsän hallilla. Ilmottauduin mukaan molemmilla koirilla. Tintan kanssa luultavasti hiukan höntsäillään jotain, mutta Moan kanssa täytyis ihan tosissaan ruveta treenaamaan niitä voittajan liikkeitä. Kovana tavoitteena saada ens keväänä voi1-tulos. TOSIN melko mahdotonta, jos ei treenaa lainkaan... Onneksi on hyvä koira, niin ei tarvi miljoonaa toistoa! Heh!

Jaaha, kaippa sitä jaarittelisi taas aikansa kuluksi vaikka mitä, jos tätä nyt joku edes sattuu lukemaan. : D Hyvä tapa vältellä koulutehtävien tekemistä!

Tintakin pääsee muuten taas pitkästä aikaa virallisiin agikisoihin loistamaan taidoillaan! Jei. Paitsi jos silläkin alkaa juoksu. Tarttis varmaan hankkia poikakoiria. Jos muuten jotain kiinnostaa kiva lyhytkarvanen tuontibcnarttu, niin kaverilla ois tarjota. Että vinkvink vaan, täyssiskonsa on ainakin superkiva!