perjantai 21. lokakuuta 2011

Huihui!

Nyt on sitten Toffolle varattu ensi viikolle leikkausaika. Ensisijaisesti tosin poistetaan hammaskiveä ja katsotaan missä kunnossa purukalusto on kun tuo syöminen on ollut välillä vähän hidasta. Jos se menee ok, eikä nukutuksen kanssa tule ongelmia, niin sitten poistetaan rasvapatti. Muuten rasvapatttia ei täytyisi poistaa, mutta se on juuri inhottavasti siinä kohdassa, josta valjaat menevät. Hiukan kyllä jännittää, että miten 13,5-vuotias papparainen kestää nukutuksen. Onneksi veriarvot olivat ainakin ihan kunnossa, joten sen puoleen ei pitäisi olla mitään hätää.

Huominenkin alkaa pikkuhiljaa jännittämään. Hölmönä menin tekemään lihaskuntotestiä varten pikkutreeniä ja nyt on paikat ihan jumissa! Ei sille näimmä mitään voi, että on niin rapakuntoinen. Siis mitä, eikö viikossa treenata itseään huippukuntoon? :D Tosin tuskin meidän TopTeamiin pääsy jää kiinni VAIN ohjaajan fysiikasta.

Moa kävi eilen hierottavana ja taashan sieltä niitä jumeja löytyi. Mä en kyllä käsitä miten sieltä aina löytyy jumituksia. Varsinkin kun kolmisen viikkoa sitten viimeksi käytiin fyssarilla ja sen jälkeen olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota alku- ja loppuverkkaan ja lisännyt ohjelmistoon vielä venyttelyn. Ärsyttävää!

torstai 20. lokakuuta 2011

Jaakotusta jaakotusta!

Viime aikoina on jostain syystä taas tuo tokoilu jäänyt vähemmälle. Mikä siinä aina onkaan, että hetkellisesti treenailee, mutta sitten se taas unohtuu. Tosin jotenkin koko syksy on ollut niin rikkonainen ja toisaalta kiireinen, ettei ole mitenkään älyttömästi ehtinyt treenailemaan. Seliseli siis vaan. :D

Agilitykisoissa on tullut pyörähdettyä muutaman kerran. Noormarkun piirinmestiksistä Moalle hyppäriltä 0 ja neljäs sija. Muuten onkin sitten hyllytetty oikein urakalla! Riihimäen agiradalla nolla ei ollut kaukana, yksi ylimääräinen putki eksyi mukaan. Hyppärit sitten olikin niin sikailua että huhhuh! Vahingosta viisastuneena innostuin sitten taas kerran treenaamaan jaakotuksia kuntoon. Moa kun niin mielellään bongailee ylimääräisiä hyppyjä jäädessään selän taakse. Tiistaina treenailtiin jaakotusta matalilla esteillä, palkka siivekkeen takana. Vielä kun muistaisi itse liikkua eteen päin eikä jäädä katselemaan, että mitä se koira sitten touhuaa käännöksen jälkeen. Muutaman kerran eksyi väärille esteille jaakotuksen jälkeen sitten kun vauhtia lisättiin.

Tänään oli sitten oikein kunnon treenipäivä ja kyllähän siellä aikaakin meni reilusti yli kolme tuntia radan rakennuksineen kaikkineen. Radassa oli Riihimäen toiselta hyppäriltä alku sekä parit jaakotukset ja vaikeat keppikulmat. Oli siinä vinoja hyppysuoriakin, jotka tällä kertaa aiheuttivat eniten haastetta. Ihmeesti se kova vauhti aiheuttaa vaikeuksia. :D Se on kyllä jännä, että silloin kun toivoisi koiran sössivän tietyn asian (jaakotuksen), niin sehän pelittää ihan mainiosti. Vielä kun saisi jostain taikanappeja, että homma toimisi kisoissakin samanlaisesti. Välillä turhauttaa treenata ja treenata ja treenata, kun mikään ei kuitenkaan kisoissa tunnu muuttuvan. Nooh, onhan meillä vielä vuosia aikaa reenata!

Toivotaan vaan, että lauantain valintatilaisuudessa Moalla olisi aivot mukana hommassa. Meillä on yleensä ATT:n hallissa niin huono karma, etteivät odotukset ole ihan hirveän korkealla. :D

Ehkä vanhamamma Tinta pääsee jatkossa kisaamaan Moan puolesta kun Noormarkussa meni niin kivasti Tintaksi. :D Äetsän epiksissäkin loisteliaasti voitti hyppärin. Vauhti ei nyt ollut päätä huimaava, mutta hauskaa oli silti.

No nyt sitten jännäämään lauantaita ja murehtimaan omaa huonoa kuntoa. :D

lauantai 8. lokakuuta 2011

Jotain positiivista tähänkin syksyyn!

Nyt on sitten vihdoin ja viimein valittu Moalle tuleva sulho. Eri asia toki tuleeko suunnitelmista mitään, mutta yritystä ainakin on. Mikäli kaikki nyt menee putkeen, niin pikkuisia vipeltäjiä koitetaan saada alulle jossain vaiheessa marraskuuta. Isäksi valikoitui pitkän harkinnan jälkeen Davy - Fairoaks Attic Burglary.  Olen Davyä kuolaillut jo vuosia ja nyt kun sitten vihdoin elokuun lopussa näin pojan livenä, niin tykästyin heti kovasti. Toivotaan, että muutamat muutkin innostuvat yhdistelmästä, jotta saataisiin mahdolliset pennut harrastaviin koteihin. :)

Sitten toinen ilouutinen Agilityliiton suunnalta. Pääsemme Moan kanssa Topteamin valintatilaisuuteen 22.10. Pääsy tuli itselle aika yllätyksenä, sillä en uskonut, että näin vanhoja enää valitaan. Varsinkaan kun sen suurempia tuloksia ei ole. Tuskin itse valmennusporukkaan päästään, mutta yrittää toki täytyy. Mikäli kuitenkin päästään, niin sitten täytyy katsoa miten se ja pentukuviot saadaan sumplittua yhteen. Huomenna kuitenkin suunnataan Noormarkkuun kisoihin, 15.10 Riihimäelle ja sitten onkin jo valintatilaisuus. Toivottavasti Moa nyt pysyisi kunnossa, ettei sen takia jää tilaisuus välistä.

Jaa niin tarvisko jotain treenaillakin eikä vaan juoruilla?

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Viikonlopun treenailua

Tämähän on ollut melko tervehenkinen viikonloppu verrattuna edellisiin. Ruokapuolta tosin ei kannata mainita... :D Majailin koirien kanssa meillä kotosalla ja toimin samalla talonvahtina. Tokoa ei oikeastaan treenattu muuten kuin tekemällä ruokailujen yhteydessä istu-seis vaihtoja. Oli kyllä niin tuskaisen vaikeaa, että saa nähdä tuleeko siitä ikinä mitään. Tintalla ei takajalat pysyneet lainkaan paikallaan. Moalla sentäs oli hiukan hajua siitä, ettei kuulu pomppia kuin vieteriukko. Tosin ehkä heiluva ruokakuppi nenän edessä on vähän turhan suuri häiriö ottaen huomioon kuinka vähän vaihtoja on treenattu. No ehkä siitä jotain hyötyä oli.

Moan kanssa treenailin takapihalla laatikon läpi juoksemista. 80 prosenttisesti tassut osuu laatikkoon, mutta mielellään hyppää yli jos itse menen todella paljon edellä. Jos kuljen rinnalla, niin melkein aina osuu. Vielä ei siis ole malttia tarpeeksi. Tosin huomasin myös, että Moa alkaa helposti katsomaan minua ja silloin hyppää yli. Niin kauan kuin katse pysyy eteen suunnattuna, niin osuu myös helpommin laatikkoon. Treenailtiin laatikkoa niin, että kierrätin sitä puiden ympäri ja laatikko oli niiden välissä. Välillä palkkailin yhden kierroksen jälkeen, mutta useimmiten vasta kolmannella. Otettiin myös lähestymisiä vaikeasta kulmasta, tosin silloin läheltä ja hiljaisella vauhdilla. Melko pitkään saa vielä treenailla ihan vaan maassa ennen kuin uskaltaa siirtää laatikon puomin ylösmenolle. Tässäkin ehkä auttaisi jos treenaisi pikkaisen useammin!

Ja mikäköhän tämänkin kirjoituksen pointti oli? Kunhan lämpimikseni kirjoittelen. :D