sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Melkein kokonaiset pentutreffit agilityn merkeissä!

Ihan vielä eivät olleet kaikki lapsoset koossa, mutta enemmistö kuitenkin. Jo keväällä oli puhetta yhteisistä hyppytekniikkatreeneistä ja nyt vihdoin ne toteutettiin. Ajelimme Lauran ja Oivan kanssa Turkuun treenailemaan Marjan ja Sissin sekä Annan ja Nalan kanssa. Mullahan ei ole aavistustakaan miten hyppytekniikkaa oikeasti treenataan, joten lähdettiin hakemaan oppia sellaisilta, jotka ovat kursseilla käyneet. Melko pitkäjänteistä touhua jos homman haluaisi kunnolla tehdä. Sissi ja Nala olivat aikaisemminkin hiukan treenailleet targetille irtoamista ja viiden hypyn sarjaa. Rimat toki ovat vielä lähes maassa, joten lähinnä tuossa haetaan sitä rytmitystä ja palkalle irtoamista. Hyvin Oiva ja Mankikin hommasta suoriutuivat. Vaihtelimme palkkana välillä lelua ja välillä namia, kumpikin kelpasi hyvin ja intoa riitti. Oli mukavaa saada onnistuneita suorituksia, kun torstaina treenailusta ei taas tuntunut tulevan yhtään mitään!

Suoran lisäksi treenailimme myös kaarta, joka tuotti osalle porukasta päänvaivaa. Palkalle on paljon parempi oikaista, ei kai siinä välissä mitään esteitä kuulu tehdä? Manki suoriutui hommasta yllättävän hyvin. Tosin alkuun taisin hieman liikaa ohjata, kun pennun pitäisi itse miettiä miten homma kuuluu tehdä. Joka tapauksessa näitä täytyisi muistaa tehdä lisää! Samalla reissulla treenattiin pariin kertaan vauvakeinua, eikä Manki ollut siitä moksiskaan. Perjantaina se tosin karkasi isolle keinulle ja teki mukavan lentokeinut - eikä ollut siitäkään moksiskaan... Ainoastaan musta mutkaputki oli ehdoton nounou. Suorana se sujui hyvin ja muutaman kerran harjoittelun jälkeen loiva mutka ei aiheuttanut mitään ongelmia. Puhti rupesi olemaan jo sen verran vähissä, etten sitten uudelleen kokeillut kunnollista mutkaa.

Treenailujen jälkeen suuntasimme uittamaan lapsia. Hitsit, että olen ihan hiukan kateellinen! Olispa täälläkin sellainen matalarantainen hiekkakuoppa. Pennuilla oli hauskaa ja vauhtia piisasi. Taisi samalla muutama ihminenkin kastua. Moa oli yllättävän säyseä lapsiaan kohtaan, eikä tainnut kuin muutamaan kertaan väläytellä kulmahampaita. Ehkä se pehmenee vanhetessaan. Yllättäen reissulle ei tullut otettua kameraa mukaan. Varsinkin rannalla olisi saanut otettua hienoja kuvia. Muutama video kyllä olisi treeneistä, mutta saas nähdä tuleeko niitä laitettua koneelle.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä mukava päivä! Aurinkoinen sää ja agilityä, eipä se paljon muuta vaadi. Jos tästä saisi kipinän nyt oikeasti alkaa treenailemaan tuon pennun kanssa. Tähän asti sitä on tehty aika puoliteholla. Kaippa sitä on tullut verrattua liikaa Moaan. Ja koska se ei ole ollut täysin samanlainen, niin sitten on tullut turhauduttua. Pieni asennekorjaus siis on paikallaan. No ainakin loppukesästä päästää huippuoppiin, sillä Manki ja Oiva aloittavat treenit ProCaniksella. Jos sitten niistä treeneistä sais vaikka vähän videota näytille. :)