sunnuntai 9. helmikuuta 2014

No nyt niitä videoita!

Noniin, ohjekirjaa selaamalla pääsee kumman pitkälle. Tosin mielestäni tein ennenkin samanlaisesti, mutta en silti saanut videoita siirrettyä.

Manki ATT:llä hyppäriltä nollavoitto

Tuo hyppäri oli tosi kiva, vaikka itse jännitin alkuun todella paljon keppien aloitusta. Valtaosa koirista meni kakkosväliin tai vallan ohi. Eihän se mikään vaikea ole, mutta kokemattomille koirille se tuntui yllättävän vaikealta. 


Muuten varsin näppärää menoa, mutta juoksuaat molempiin suuntiin melko katastrofaaliset. Tosin annettakoon tuo jälkimmäinen anteeksi, sillä noin jyrkkiä käännöksiä ei ollut kyllä harjoiteltu vielä tuossa vaiheessa. Tosin ei olla vieläkään. :D


Aivan kaameeta räpeltämistä alusta loppuun. Silti harmitti toi vikan esteen kämmi. Mut minkäs sille voi jos se LELU on vaan niin ihana...


Vähän venu ja vanu kurvit, mutta ihan kivaa menoa. Mutkaputkessa se tuntu kuppaavan ikuisuuden ja mä olin itse hirveän pitkälle odottamassa sitä. Kumman hidas rata muutenkin. Alkaa vissiin ikä painaa jo. Sekä koiraa, että ihmistä...


Hauska rata, hauskaa kurvailua. Lopussa pikkasen venähti, mutta onneksi ratatyöntekijä seisoo videolla edessä. :D


Kaamee rata alusta loppuun. Ohjaaja ei osaa ohjata ja koirakaan ei kauheasti kuuntele. :D Jos jotain positiivista haetaan, niin ennen keppejä se kääntyy Moaksi todella hienosti.


Hauska rata, harmillinen rima (ja siiveke).


Ihanaa jälkikasvua Moalla. :) Nala meni ja voitti tän radan, mutta harmillisesti en saanut koko rataa videolle. :(

Mankin ykkösten vika nollarata oli myös videolla ja katselinkin sen jo kertaalleen, mutta nyt se on mystisesti hävinnyt jonnekin. Tai sitten olen epähuomiossa poistanut sen. Dääm!

Jatkossa voisi kyllä latailla näitä vähän useammin... :D

Kaksi vuotta pamahti täyteen!

Hui hai hei!

Ihan nolottaa miten näin kauan on antanutkaan vierähtää viimeisestä päivityksestä. Kysehän ei ole siitä, ettei mitään olisi tehty ja treenattu. Omistaja on vain laiskotellut nettipäivittelyn suhteen. Mennään kuitenkin ensimmäisenä siihen kaikkein tärkeimpään.

Ihanaiset M-pennut täyttävät tänään kaksi vuotta! Hurjasti onnea kaikille ihanille lapsille.
Manki treeneissä




Lapsosista osa on jo kuvattu ja osa on menossa nyt, kun ikää on tarpeeksi myös sponnarilausuntoa varten. Sanotaanko nyt vaikka niin, että ihan niin priimaa ei ole pukannut, kuin mitä olisin toivonut. Tarkemmat terveystulokset löytyvät koiranetistä tai kotisivuilta. Toivotaan kuitenkin, ettei loppujen kuvista tulisi ikäviä ylläreitä. Supertyytyväinen saa kyllä olla, sillä niin ihanille ihmisille on pentuset päätyneet. :)

Mankin kanssa kohtasimme viime kesänä lieviä vastoinkäymisiä nuljuluun murtuman muodossa. Manki oireili omaa murtumaansa huomattavasti pahemmin mitä Moa. Pidimmekin lähes kymmenen viikon tauon treenaamisesta ja pitkistä, kovilla alustoilla tapahtuvista lenkeistä. Kieltämättä silloin mietitytti, että tuleekohan tästä enää mitään ja kuinka paljon treenaamista jalka kestää. Tähän asti on kestänyt hyvin, eikä ole vaivannut, mutta ikinähän ei tiedä milloin se mahdollisesti alkaa oireilemaan. Kuvannut lääkäri (Skuti) meinasi, että vaiva voi olla periytyvää tai sitten ei. Tai sitten ihan vaan paskaa tuuria. 

Manki siis taukoili agilitystä heinä- ja elokuun kokonaan, syyskuun loppupuolella palattiin sitten treenikentille. Sinänsä tauko tuli kurjaan vaiheeseen, sillä olimme juuri saaneet paketin jotenkuten kasaan kaikkien esteiden suhteen. Sen jälkeen tuntuu, että on vähän yritetty rääpiä sieltä sun täältä ja treenattu asioita puolihuolimattomasti. Liikaa kaikkea treenattavaa! Etenkin tuo puomin ja keinun ylösmeno-ongelman treenaaminen tuntuu vievän kaiken ajan. Miten mulle onkin sattunut putkeen kaksi ylösmenovammaista! Tosin näyttäisi hiukan muillakin sisaruksilla olevan samaa murhetta. Otanosaa!

Tässä muutamaa videota vuoden varrelta:


Yritän epätoivoisesti latailla muitakin ratoja, mutta tämä uusi kone ei oikein toimi yhteistyössä kanssani. Hienoja hetkiä on kuitenkin mahtunut kuluneeseen vuoteen. Moan kanssa ehdottomasti hienoimmat radat ikinä, tehtiin MM-karsinnoissa. Voi juma sitä onnistumisentunnetta! Ihan huikeaa, eikä varmaan samanlaiseen suoritukseen ylletä ihan heti. Moan kanssa on tullut kisattua melko vähän, joten saa nähdä saammeko tämän vuoden arvokisanollia lainkaan kokoon. Tosin mikäli suunnitelmani menevät niin kuin olen ajatellut, niin voipi olla, ettemme edes pääsisikään kisailemaan. ;)