tiistai 27. joulukuuta 2011

Ultra-aika varattu

Ultra-aika on sitten varattu torstaille 12.1. Nyt saa jännätä, että löytyykö sieltä jotain.

Treenailtuakin on tullut jonkun verran. Tintan kanssa lähinnä tokoa ja Moan kanssa hiukan aksaa ja puomin ylösmenoa. Tintan ruutu on taas vaihteeksi ihan hyvällä mallilla. Ollaan treenattu niin, että edelleen koskutusalusta on näkyvämpi kuin ennen sekä ennen lähetystä höpöttelen hirveästi missä on ruutu. Vasta kun se paikallistaa missä suunnassa ruutu on niin sitten lähetän sen. Nyt se tuntuu hiukan paremmin hakevan kauas, mutta saa nähdä, että sitten kun kosketusalustaa häivyttää, niin jääkö se taas pyörimään jalkoihin. En käsitä, että miksei se tajua katsoa niitä hiton tötsiä lainkaan.

Moan kanssa ollaan pari kertaa treenattu ylösmenoa niin, että laatikko on ollu kontaktilla. Kohtuullisen hyvin se siihen osuu jos en itse liiku ja lähestyminen on suora. Eikä lähestytä hirveällä vauhdilla. Viime treenit meni kyllä aika penkin alle, kun koitin tietty heti vaikeuttaa treeniä. :D Tuli enemmän epäonnistumisia kuin onnistumia, joten ensi kerralla otetaan hiukan takapakkia. Tosin jos tuo on paksuna, niin en oikein tiedä paljonko uskaltaa treenailla. Rataa ollaan menty pari kertaa ja hitto se on mennyt hyvin. Kontaktien molemmat päät on olleet pääsääntöisesti huomattavasti parempia. Miksei se voi toimia samanlaisesti kisoissa? Ärsyttävää.

Huomenna mennään taas hallille treenailemaan ja samalla ihastellaan Pedon pentuja (mitteli) ja katsotaan mitä ne tuumaavat putkesta. :D Ällösöpöä!

Ja ihan meinasi unohtua, että oon vihdoin saanut aikaiseksi naksutella molemmille metallinoutoa. Olin ihan varma, ettei Moalla ole sen suhteen ongelmaa. Kokeiltiin pari kertaa syksyllä ja se totesi ettei tällaista kuulu suuhun ottaa (omistaja vois joskus ottaa mallia.. okeiokei, huono vitsi, tuli vaan mieleen :D ). Mutta nyt ollaan pari kertaa sisällä naksuteltu sitä, joten eiköhän se tästä lähde.

Henriikka joskus kaipaili jotain muutakin kuin koirakuulumisia. No yleensähän niitä ei ole, mutta nyt täytyy tunnustaa, että joulupäivän sekellä oli ihan sairaan hauskaa. Oli niin kiva nähdä vanhoja tuttuja, joita ei usein näe. Kai mä jotain taas sössein jonkun suhteen, niinkuin yleensäkin, mutta pääsääntöisesti hyvin onnistunut ilta. Tosin toivottavasti mein etkot ei haitanneet naapureita. Oli kyllä niiiiin superhauskaa, että.. :) Ja seuraavana päivänä tuli pitkästä aikaa norkoiltua Brewessä naureskelemassa päiväkännääjille. Oli lystiä, muisti taas, et minkä takia kannatta käydä ihmisten ilmoilla. Oli iiiiiso ikävä kaikkia.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Nyt on sitten astuteltu ja oikein urakalla

Moa tosiaan astuteltiin tän viikon tiistaina ja keskiviikkona, vaikka edellis keskiviikon proge oli noin sairaan alhainen. Täällä maalla kun progetuloksen saamisessa menee pari päivää, niin ajattelin luottaa perus tärppipäiviin. Onneksi otettiin varmuudeksi keskiviikkona proget, joiden tuloksen sain perjantaina. No eihän se ollut kuin 1,1 ja pitäisi olla 5-10. Siinä sitten perjantaina pähkäilin, että mitäs hittoa. Terhin neuvosta soittelin sitten Mäntsälän eläinklinikalle ja ajeltiin sinne lauantaina ottamaan proget ja solunäytteet. Mä kun olin ihan varma ettei ne nouse tosta lainkaan! Palvelu oli kyllä niin hyvää, etten voi kuin suositella lämpimästi! Me saatiin alle puolessa tunnissa solunäytteen tulos, joka näytti hyvältä. Parissa tunnissa tuli sitten verikokeen tulos ja proge oli 5,3!!! Saatiin siis käsky astuttaa lauantaina ja sunnuntaina tai ihan viimeistään maanantaina. Onneksi Terhille ja Davylle sopivat pikaiset aikataulumuutokset, joten lähdettiin siitä suoraan posottamaan Vantaalle.

Astuteltiin Moa sitten lauantaina ja sunnuntaina. Kiitos vielä Elinalle pikaisesta majapaikan tarjoamisesta. On mulla sitten ihania kavereita. :) Nyt vaan kaikki peukut pystyssä, että saatais 3 tyttöä ja pari poikaa. ;) Tarkkoja nää toivomukset!

Nyt on kyllä emäntä tästä reissaamisesta niin poikki, että tenttiin lukeminen taitaa jäädä. :D

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tärppejä odotellessa

Keskiviikon proge näytti vasta 0,3 eli ihan heti ei ole kiire astutella. Kävimme kuitenkin lauantaina näytillä kaverin uroksella, joka ainakin omista naisistaan tunnistaa tärpit. Moalla ei uroonkaan mielestä ollut vielä oikeat päivät, joten rauhassa täytyy malttaa odotella. Käymme näytillä uudestaan maanantaina illalla, jos sitten uros on enemmän kiinnostunut, niin tiistaina suunnataan Vantaalle.

Moa kyllä malttaa odotella ja on enemmän sitä mieltä, ettei sinne takapuoleen ketään poikia päästetä. Minä taas en millään malttaisi enää odotella, että onnistuuko se astutus vai ei.

Odottavan aika on kyllä pitkä...