Mauno etsii vielä omaa kotia

Sissin ja Lempon pentueesta on vielä yksi uros vailla omaa kotia. Kyselyitä siitä on tullut paljon, mutta ei vielä sellaista, joka olisi tuntunut ihan oikealta. Etsinnässä siis aktiivinen ja harrastava koti. Toivoisin pojan pääsevän agilitystä innostuneeseen kotiin, sillä uskon hänen jäävän melko pieneksi ja näppäräksi.

Mauno-Mallikas (Ounou Odottamaton Oljenkorsi)  toivoo löytäävänsä kodin lähistöltä, mutta oikean löytyessä ei välimatkakaan ole ongelma. Mauno on kiva pikkuheppu, tykkää leikkiä, on kiinnostunut ihmisen kanssa tekemisestä, ei mikään kovin jääräpää, tosin ääntänsä käyttää komentamiseen. :-P Pentutarkissa terveet silmät ja pallitkin paikallaan.

Yhteyttä kannattaa ottaa ensisijaisesti sähköpostilla, sillä puhelimeen vastaan todella huonesti.

sanniw (at) hotmail.com

 

Pennut vajaa 7 viikkoa ja Mankista virallisesti FI AVA

Niin se aika rientää ja pennutkin muuttavat pian uusiin koteihinsa. :) Hurjasti on käynyt vieraita katsomassa pentua ja välillä onkin tuntunut, ettei päivän aikana ehdi muuta tekemään kuin siivoamaan pissoja, keittämään kahvia ja seurustelemaan. Mikäs siinä, mukavaahan se on. :) Pennuille on vihdoin myös päätetty nimet, ellei joku niistä tule bumerangina Kennelliitosta takaisin.

Pojat:
Mauno: Ounou Odottamaton Oljenkorsi
Musti: Ounou Oivallinen Osuma
Tuuri: Ounou Optimistin Oppipoika
Viiru: Ounou Ohittamaton Ovimies

Tytöt:
Meri: Ounou Odotettu Onnenkeiju
Miina: Ounou Omituinen Otus
Tuuma: Ounou Oikea Onnenkantamoinen
Bertta: Ounou Optimaalinen Ohrapirtelö

Alla olevissa kuvissa pennut ovat 6-6,5 viikon ikäisiä. Eveliina Mustanojalle ja Eero Kumannolle kiitos kuvista.

Bertta

Meri

Meri

Miina

Tuuma

Tuuri

Tuuri

Viiru

Mauno

Mauno

Musti

Musti

Musti

Kaikille tytöille on jo kodit katsottuna. Pojista yksi mahdollisesti etsii vielä kotia, mutta kuka? Poikien kotiehdokkaat käyvät tutustumassa pentuihin vielä uudemman kerran, niin saamme lopulliset valinnat tehtyä.

Kyselyitä vapaasta pojasta on tullut paljon, mutta kovasti toivoisin saavani pojan jollekin tutulle. Varsinkin jos vapaana on se pojista, jonka kuvittelisin olevan. Sellainen aarre, ettei ihan kelle tahansa raaski luovuttaa. <3 

Mankin munuaiskontrollit jatkuvat. Sairastelustoori tulossa seuraavan kontrollikerran jälkeen. Kennelliitosta tuli myös vahvistus, eli nyt Manki on virallisesti FI AVA. Toukokuussa kävi mielessä, että niinköhän tässä käy, että vasta koiran kuoleman jälkeen tulee edes anottua koko titteliä. Onneksi niin ei käynyt. :)

4 viikkoa

Bertta

Bertta

Meri

Meri

Miina

Tuuma

Tuuma

Pojat:

Mauno

Mauno

Musti

Tuuri

Tuuri

Viiru

Viiru

Pennut kasvavat kovaa tahtia. Ulkona viihdytään jo vallan mainiosti, vaikka ensimmäisellä kerralla se olikin hieman jännittävää. Ruokana saavat Happy Dogin viljatonta pentunappulaa, Happy Dogin pentuhiutaletta ja nauta/sikanautajauhelihaa. Pentuhiutale on tarkoitus jättää piakkoin pois. Se tuntuisi olevan ensiruokana kovin toimiva ja helposti sulava. Pentuja ovat käyneet jo monet kaverit katsomassa ja muutamat mahdolliset kotiehdokkaat. Poikien kotien suhteen tilanne on vielä hieman auki ja auttamatta sähköpostini laahaavat kovasti jäljessä. Jos et siis ole saanut viestiisi mitään vastausta, niin laita uusi tulemaan. Koitan lähetetyistä säännöllisesti tarkistella, että olen vastannut kaikille. Kyselyitä on tullut sen verran reippaasti, etten ole välttämättä pysynyt kuitenkaan perillä.

Valoa ongelmien keskellä

Pentukyselijät ovat varmasti tuskailleet kuvien puuttumista ja hidasta vastaamista viesteihin. Pahoitteluni siitä! Elämä on ollut melko katastrofaalista viimeiset kolme viikkoa. Mankilta leikattiin märkäkohtu pe 6.5., mutta valitettavasti paraneminen ei lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Maanantaina Mankilla todettiin todella paljon kohollaan olevat munuais- ja tulehdusarvot. Epävarmana diagnoosina akuutti munuaistulehdus/vajaatoiminta. Hoito ja toipuminen ovat olleet hidasta ja välillä tulevaisuus on näyttänyt todella epävarmalta. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaisi olevan hieman parempi. Kirjoittelen tarkempaa sairaskertomusta jossakin vaiheessa, sillä olisin itse kaivannut vertaistukea ja kokemusta sairauden tiimoilta. Todella vähän löytyi mitään kokemuksia, sillä valtaosa munuaisongelmista on kroonisia.

Pennut ovat täyttäneet maanantaina kolme viikkoa, joten meno lisääntyy päivä päivältä. Ensimmäiset matokuurit ja kiinteät ruuat on syöty. Toivottavasti kelit hieman paranisivat, niin pääsisimme nauttimaan ulkoilmasta. Urospennuista muutama on edelleen vailla omaa kotia. Monta hyvää ehdokasta odottaa sähköpostissa vastausta. Jos et saa viikonlopun aikana viestiisi vastausta, niin laita uutta tulemaan. Viestejä on tullut melko monta ja valitettavasti oma pää ei ole viime aikoina ollut kovin skarppi. Pyrin vastaamaan kaikkiin saamiini viesteihin.

Tässä kuvia pennuista viime viikon sunnuntailta, jolloin ikää oli 20 vrk.

Red bi tyttö Bertta

Blue merle tyttö  Meri

Red tricolor tyttö Tuuma

Musta tricolor tyttö Miina

Red merle poika Mauno

Musta bicolor poika Musti

Musta tricolor poika Tuuri

Red bicolor poika Viiru

Pentuja!

Sissin ja Lempon pennut syntyivät maanantaina 2.5. Sissi oli levoton jo iltapäivästä asti ja yötä kohden levottomuus vain lisääntyi. Koko yö kuluikin pihalla ravatessa sekä läähätystä ja tepastelua kuunnellessa. Lopulta viiden aikaan alkoi näyttämään siltä, että homma eteneekin johonkin. Ensimmäinen pentu syntyi 5.25 ja viimeinen 8.05. Ensimmäisenä syntyi red merle poika ja viimeisenä blue merle tyttö, välissä putkahtikin sitten kuusi solidia erilaisilla merkeillä. Hassu termi tuo solid, mutta trikeiksikään ei voi kutsua, sillä osalla pennuista ei luultavastikaan ole tan -merkkejä. 

Synnytys meni hienosti ja Sissi oli tehtäviensä tasalla. Taisi minua jännittää huomattavasti enemmän. Valtaosa pennuista tuli perätilassa, joka aiheutti kokemattomassa kätilössä hieman huolta. Kaikki olivat kuitenkin reippaita alusta asti. Lopullinen saldo oli siis:

Pojat: musta valkoisin ja tan -merkein
musta valkoisin merkein
punainen valkoisin merkein
red merle valkoisin ja tan -merkein

Tytöt: musta valkoisin ja tan -merkein
punainen valkoisin ja tan -merkein
punainen valkoisin merkein
blue merle valkoisin ja tan -merkein

Tosin noiden kaksiväristen suhteen en ole aivan varma, pienet tan -merkit saattavat putkahdella esiin jossain vaiheessa. :) 

Tällä hetkellä näyttää siltä, että nartuille on alustavasti kodit tiedossa ja uroksistakin muutamalle. Mitään lopullista ei toki varmistu ennen kuin olen vieraammat ostajaehdokkaat nähnyt livenä sekä pennut käyneet eläinlääkärintarkastuksessa sekä pentutestissä.

Loppuun kuva koko poppoosta. Lisää kuvia sitten kun saan vähän paremman kameran käyttööni. :D

Iloa agilitystä ja pentuodotusta

Kohta saa alkaa tosissaan jännittämään, sillä Sissi saapuu tämän viikon lauantaina mammalomalle. 3.5. on toki vasta laskettuaika, mutta helpostihan tuo heittää muutaman päivän suuntaan tai toiseen. Pennuista on tullut mukavasti kyselyjä. Mikäli et saa vastausta sähköpostiisi, niin laitappa uusi! Tuntuu, että olen jo aivan sekaisin siitä kenelle olen vastannut ja kenelle en. Mammakoiran vatsa on kasvanut mukavasti, ainakin kuvien perusteella. :) Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pennut tuhisevat maailmassa jo parin viikon päästä. Nopeasti tämä aika menee.

Agilitytreeneissä on tullut mukavaa edistymistä etenkin Mutkun kanssa. "Nuorten" koirien kanssa puuhaaminen on mukavan palkitsevaa, kun koira tuntuu joka kerran jälkeen menevän eteenpäin. Mankin kanssa yritän aina silloin tällöin muistaa treenailla niitä vaikeitakin asioita. Edelleen kepeillä saisi olla enemmän itsenäisyyttä, ylösmeno on taas hieman kärsinyt ja irtoamista nyt voisi aina parantaa. Toisaalta mukavastihan se kulkee ja kevään projektiksi olenkin ottanut oman kunnon kohottamisen. Etenkin tämän vuoden kisoissa jalka on tuntunut painavan jo vähän turhan aikaisin. Manki on kuitenkin koira, josta saa parhaimmat tehot irti ohjaamalla sitä edestä. Eikä tuo oma lyllertäminen videolta katsottuna ollutkaan ihan niin sulavaa kuin kuvittelin. :D

Mutkun kanssa on treenailtu kaikkea pientä, lähinnä yksittäisiä esteitä ja helppoja ratapätkiä. Ohjauksista on tutustuttu ainoastaan valssin eri versioihin. Putkilla on toki tehty takanaleikkauksia ja persjättöjä. Olen jo ajat sitten todennut, että kaikenlaisen ohjauskikkailun voi suosiolla jättää myöhemmäksikin. Varsinkin kun miettii, että mitäs kaikkea kikkakolmosta on Mankin kisauran aikana tarvittu? Ei kovinkaan montaa. Hyvähän ne on osata, mutta pohjatyöhön ne eivät kuulu. Pitkään olen myös pohtinut kontakteja. Aalle juoksukontakti on selvä valinta, mutta entäs puomi? Tällä hetkellä ajatuksena on opettaa siihenkin kokeilumielessä jonkinlaista juoksaria. Keinu on Mankilla ollut aina heikoin lenkki, joten siinäkin olen pohtinut hieman erilaista lähestymistapaa. Saa nähdä tuleeko puomin juoksariprojektista lopulta mitään... Toisaalta kisoihin ei ole kiire, enkä edelleenkään ole täysin varma riittääkö Mutkun fysiikka sitten lopulta aktiiviseen treenaamiseen. Helmikuussa sen sydän ultrattiin varmuuden vuoksi ja siitä sai odotetusti terveen paperit. Maaliskuussa keuhkojen ct-kuvassa diagnoosi oli aika avoin. Mahdollisesti keuhkojen kudos on hieman normaalia tiiviimpää tai sitten ei. Miksi keuhkojen kudos sitten olisi tiiviimpää ja miten se vaikuttaa? Siihen ei ole oikeastaan kukaan osannut sanoa mitään. Rasitusta kestää tällä hetkellä (ja kuten ennenkin) normaalisti. Hieman helpommin se läähättelee kuin muu lauma, muttei ehkä sitten kuitenkaan huolestuttavassa määrin. Liekö omistaja kuitenkin turhan hysteerinen?

Viime aikoina on paljon puhuttu koiraharrastuksen kilpailullisuudesta ja pahasta mielestä. Kisoissa on kurjaa, kisapaikat on huonoja, radat on vaarallisia, kisajärjestäjät joustamattomia, treeneissä tulee vaan epäonnistumisia ja puhutaan jopa burn outista. Tuntuu jokaisella olevan joku valituksen tai ahdistuksen aihe. Siis mitä, voiko agilitystä tulla burn out? Maailman paras harrastus, joka aina antaa niin paljon. Itselle agility on ollut kohta 17 vuotta yksi tärkeimpiä asioita. Olen saanut lukemattomia ystäviä ja ihania kokemuksia. Ihan huikeeta, kumpa nekin, jotka ovat kadottaneet agilityn ilon, löytäisivät sen uudelleen. Tsemppiä sen etsintään. ;)

Niin ja loppuun vielä Mutkun iloittelua putkiluokassa. Ihan mukavastihan se sujui, vaikka liki 10 kuukauden tauon jälkeen ei ole montaa kertaa treenailtua. Hiukan vielä aivoja mukaan, niin ensi kerralla osutaan kaikille esteille. :D

Mutku putkiluokka 2.4.