Eilistä tokoilua
Eilen käytiin ensimmäistä kertaa tokoilemassa kokeen jälkeen. Ajattelin pitää kunnon tauon, koska ennen koetta onnistuin hiostamaan Tintan sellaiseen kuntoon, ettei raukkaparka uskaltanut sitten kokeessa tehdä oikein mitään. Onneksi Sini ehti eilen hiukan katsomaan meidän perään!
Tintan kanssa katsottiin ihan kaukojen vaihtojen perusjuttuja. Tai oikeastaan ainoastaan maa-seiso-maa. Itse tekniikassa ei läheltä tehtynä ollut vikaa, mitä nyt hieman etujalkaa liikautti. Päätin ottaa kriteeriksi, että takajalkojen on pysyttävä paikallaan. Treenailtiin hiukan vaihtoja läheltä ja kaukaa. Kaukaa tehdessä Sini oli sitten palkan kanssa takana. Hyvinhän ne meni. Kokeiltiin myös ruutua niin, että palattiin hiukan taakse päin. Kosketusalusta takaisin ruutuun. Muutamat toistot läheltä ja sitten koko matkan päästä. Nyt ei edes tarjonnut ruudun merkkejä niin kuin ennen tokotaukoa. Toisaalta jäi kyllä muutaman kerran katselemaan matkalla olevia lehtiä. Josko joku niistä olisi kosketusalusta.
Siihen täytyy keksiä joku kikkakolmonen. Muuta ei sitten Tintan kanssa taidettu tehdäkään.
Sini treenaili välissä bortsupentu Spesiä ja itse katselin kateellisena vieressä. Toisten pennut osaa puolivuotiaana sen mitä omat koirat ei osaa vieläkään.
Moan kanssa tehtiin ihan ruudun alkeita. Muutaman kerran testattiin ihan pelkkää kosketusalustaa. Nopeasti se muistui mieleen. Laitettiin se myös ruutuun ja ihan samanlaisesti Moa tarjosi läppäisyä alustalle. Nyt otin tiukan linjan molempien kanssa. Alustaan on oikeasti koskettava, eikä vain sinne päin. Moan kanssa treenattiin puolestaan kaukojen istu-seiso-istu vaihtoa ja voi taivas se oli ohjaajalle vaikea. Ei meinannut tulla yhtään mitään! Tajusin samalla, etten ole varmaan ikinä Tintan kanssa treenannut sitä, joten ei ihme ettei se sitten ihan kokeessa pelittänytkään... Hups! Tässäkin otin kriteeriksi takajalkojen pysymisen paikallaan. Hirveän helposti ei vaihdot sujuneet, joten saatiinkin se kotiläksyksi.
Moan kanssa kokeiltiin myös kerran tunnaria, jota ei ole ikinä tehty. Piilotin kapulan nurmikkoon ja hiukan hipelöin muitakin kohtia, jotta se joutuisi oikeasti käyttämään nenäänsä. Ekalla kerralla lähti hyvin katsomaan mitä nurtsilla on, mutta ei tajunnut käyttää nenää. Toisella yrityksellä lähetin sitten uudestaan lähempää ja silloin kapula löytyi helposti. Tästä vaan sitten eteenpäin.
Pitkä on tie, että noi voittajan liikkeet saa kuntoon.
Mutta kaippa se tästä kun maltillisesti treenailee eikä ahnehdi!
Huomenna sitten katsomaan sulhasehdokasta nro. 2. JEE jännää!
Tintan kanssa katsottiin ihan kaukojen vaihtojen perusjuttuja. Tai oikeastaan ainoastaan maa-seiso-maa. Itse tekniikassa ei läheltä tehtynä ollut vikaa, mitä nyt hieman etujalkaa liikautti. Päätin ottaa kriteeriksi, että takajalkojen on pysyttävä paikallaan. Treenailtiin hiukan vaihtoja läheltä ja kaukaa. Kaukaa tehdessä Sini oli sitten palkan kanssa takana. Hyvinhän ne meni. Kokeiltiin myös ruutua niin, että palattiin hiukan taakse päin. Kosketusalusta takaisin ruutuun. Muutamat toistot läheltä ja sitten koko matkan päästä. Nyt ei edes tarjonnut ruudun merkkejä niin kuin ennen tokotaukoa. Toisaalta jäi kyllä muutaman kerran katselemaan matkalla olevia lehtiä. Josko joku niistä olisi kosketusalusta.
Siihen täytyy keksiä joku kikkakolmonen. Muuta ei sitten Tintan kanssa taidettu tehdäkään.Sini treenaili välissä bortsupentu Spesiä ja itse katselin kateellisena vieressä. Toisten pennut osaa puolivuotiaana sen mitä omat koirat ei osaa vieläkään.
Moan kanssa tehtiin ihan ruudun alkeita. Muutaman kerran testattiin ihan pelkkää kosketusalustaa. Nopeasti se muistui mieleen. Laitettiin se myös ruutuun ja ihan samanlaisesti Moa tarjosi läppäisyä alustalle. Nyt otin tiukan linjan molempien kanssa. Alustaan on oikeasti koskettava, eikä vain sinne päin. Moan kanssa treenattiin puolestaan kaukojen istu-seiso-istu vaihtoa ja voi taivas se oli ohjaajalle vaikea. Ei meinannut tulla yhtään mitään! Tajusin samalla, etten ole varmaan ikinä Tintan kanssa treenannut sitä, joten ei ihme ettei se sitten ihan kokeessa pelittänytkään... Hups! Tässäkin otin kriteeriksi takajalkojen pysymisen paikallaan. Hirveän helposti ei vaihdot sujuneet, joten saatiinkin se kotiläksyksi.
Moan kanssa kokeiltiin myös kerran tunnaria, jota ei ole ikinä tehty. Piilotin kapulan nurmikkoon ja hiukan hipelöin muitakin kohtia, jotta se joutuisi oikeasti käyttämään nenäänsä. Ekalla kerralla lähti hyvin katsomaan mitä nurtsilla on, mutta ei tajunnut käyttää nenää. Toisella yrityksellä lähetin sitten uudestaan lähempää ja silloin kapula löytyi helposti. Tästä vaan sitten eteenpäin.
Pitkä on tie, että noi voittajan liikkeet saa kuntoon.
Mutta kaippa se tästä kun maltillisesti treenailee eikä ahnehdi!Huomenna sitten katsomaan sulhasehdokasta nro. 2. JEE jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti