Ultra-aika varattu

Ultra-aika on sitten varattu torstaille 12.1. Nyt saa jännätä, että löytyykö sieltä jotain.

Treenailtuakin on tullut jonkun verran. Tintan kanssa lähinnä tokoa ja Moan kanssa hiukan aksaa ja puomin ylösmenoa. Tintan ruutu on taas vaihteeksi ihan hyvällä mallilla. Ollaan treenattu niin, että edelleen koskutusalusta on näkyvämpi kuin ennen sekä ennen lähetystä höpöttelen hirveästi missä on ruutu. Vasta kun se paikallistaa missä suunnassa ruutu on niin sitten lähetän sen. Nyt se tuntuu hiukan paremmin hakevan kauas, mutta saa nähdä, että sitten kun kosketusalustaa häivyttää, niin jääkö se taas pyörimään jalkoihin. En käsitä, että miksei se tajua katsoa niitä hiton tötsiä lainkaan.

Moan kanssa ollaan pari kertaa treenattu ylösmenoa niin, että laatikko on ollu kontaktilla. Kohtuullisen hyvin se siihen osuu jos en itse liiku ja lähestyminen on suora. Eikä lähestytä hirveällä vauhdilla. Viime treenit meni kyllä aika penkin alle, kun koitin tietty heti vaikeuttaa treeniä. :D Tuli enemmän epäonnistumisia kuin onnistumia, joten ensi kerralla otetaan hiukan takapakkia. Tosin jos tuo on paksuna, niin en oikein tiedä paljonko uskaltaa treenailla. Rataa ollaan menty pari kertaa ja hitto se on mennyt hyvin. Kontaktien molemmat päät on olleet pääsääntöisesti huomattavasti parempia. Miksei se voi toimia samanlaisesti kisoissa? Ärsyttävää.

Huomenna mennään taas hallille treenailemaan ja samalla ihastellaan Pedon pentuja (mitteli) ja katsotaan mitä ne tuumaavat putkesta. :D Ällösöpöä!

Ja ihan meinasi unohtua, että oon vihdoin saanut aikaiseksi naksutella molemmille metallinoutoa. Olin ihan varma, ettei Moalla ole sen suhteen ongelmaa. Kokeiltiin pari kertaa syksyllä ja se totesi ettei tällaista kuulu suuhun ottaa (omistaja vois joskus ottaa mallia.. okeiokei, huono vitsi, tuli vaan mieleen :D ). Mutta nyt ollaan pari kertaa sisällä naksuteltu sitä, joten eiköhän se tästä lähde.

Henriikka joskus kaipaili jotain muutakin kuin koirakuulumisia. No yleensähän niitä ei ole, mutta nyt täytyy tunnustaa, että joulupäivän sekellä oli ihan sairaan hauskaa. Oli niin kiva nähdä vanhoja tuttuja, joita ei usein näe. Kai mä jotain taas sössein jonkun suhteen, niinkuin yleensäkin, mutta pääsääntöisesti hyvin onnistunut ilta. Tosin toivottavasti mein etkot ei haitanneet naapureita. Oli kyllä niiiiin superhauskaa, että.. :) Ja seuraavana päivänä tuli pitkästä aikaa norkoiltua Brewessä naureskelemassa päiväkännääjille. Oli lystiä, muisti taas, et minkä takia kannatta käydä ihmisten ilmoilla. Oli iiiiiso ikävä kaikkia.