Ihan nolottaa miten näin kauan on antanutkaan vierähtää viimeisestä päivityksestä. Kysehän ei ole siitä, ettei mitään olisi tehty ja treenattu. Omistaja on vain laiskotellut nettipäivittelyn suhteen. Mennään kuitenkin ensimmäisenä siihen kaikkein tärkeimpään.
Ihanaiset M-pennut täyttävät tänään kaksi vuotta! Hurjasti onnea kaikille ihanille lapsille.
 | |||||
| Manki treeneissä |
Lapsosista osa on jo kuvattu ja osa on menossa nyt, kun ikää on tarpeeksi myös sponnarilausuntoa varten. Sanotaanko nyt vaikka niin, että ihan niin priimaa ei ole pukannut, kuin mitä olisin toivonut. Tarkemmat terveystulokset löytyvät koiranetistä tai kotisivuilta. Toivotaan kuitenkin, ettei loppujen kuvista tulisi ikäviä ylläreitä. Supertyytyväinen saa kyllä olla, sillä niin ihanille ihmisille on pentuset päätyneet. :)
Mankin kanssa kohtasimme viime kesänä lieviä vastoinkäymisiä nuljuluun murtuman muodossa. Manki oireili omaa murtumaansa huomattavasti pahemmin mitä Moa. Pidimmekin lähes kymmenen viikon tauon treenaamisesta ja pitkistä, kovilla alustoilla tapahtuvista lenkeistä. Kieltämättä silloin mietitytti, että tuleekohan tästä enää mitään ja kuinka paljon treenaamista jalka kestää. Tähän asti on kestänyt hyvin, eikä ole vaivannut, mutta ikinähän ei tiedä milloin se mahdollisesti alkaa oireilemaan. Kuvannut lääkäri (Skuti) meinasi, että vaiva voi olla periytyvää tai sitten ei. Tai sitten ihan vaan paskaa tuuria.
Manki siis taukoili agilitystä heinä- ja elokuun kokonaan, syyskuun loppupuolella palattiin sitten treenikentille. Sinänsä tauko tuli kurjaan vaiheeseen, sillä olimme juuri saaneet paketin jotenkuten kasaan kaikkien esteiden suhteen. Sen jälkeen tuntuu, että on vähän yritetty rääpiä sieltä sun täältä ja treenattu asioita puolihuolimattomasti. Liikaa kaikkea treenattavaa! Etenkin tuo puomin ja keinun ylösmeno-ongelman treenaaminen tuntuu vievän kaiken ajan. Miten mulle onkin sattunut putkeen kaksi ylösmenovammaista! Tosin näyttäisi hiukan muillakin sisaruksilla olevan samaa murhetta. Otanosaa!
Tässä muutamaa videota vuoden varrelta:
Yritän epätoivoisesti latailla muitakin ratoja, mutta tämä uusi kone ei oikein toimi yhteistyössä kanssani. Hienoja hetkiä on kuitenkin mahtunut kuluneeseen vuoteen. Moan kanssa ehdottomasti hienoimmat radat ikinä, tehtiin MM-karsinnoissa. Voi juma sitä onnistumisentunnetta! Ihan huikeaa, eikä varmaan samanlaiseen suoritukseen ylletä ihan heti. Moan kanssa on tullut kisattua melko vähän, joten saa nähdä saammeko tämän vuoden arvokisanollia lainkaan kokoon. Tosin mikäli suunnitelmani menevät niin kuin olen ajatellut, niin voipi olla, ettemme edes pääsisikään kisailemaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti