Viime blogitekstissä spekuloin, että miten tulevat kisat mahtavat sujua. Yllättävän hyvinhän ne sujuivat, sillä Moa kurvaili ensimmäisellä radalla kolmanneksi. Kyseessä oli vielä agirata! Melko hienoa! Tosin se meidän keinu puuttui ja se taitaa tällä hetkellä olla se suurin kysymysmerkki. Tajusin juuri, että näillä viime aikojen onnistuneilla kontaktiradoilla ei ole kertaakaan ollut keinua. : D Toki Ylöjärven epiksissä se oli, mutta vielä emme ole päässeet virallisissa kokeilemaan miten se sujuu. Lempäälän tokalla radalla hyllytimmekin sitten samassa kohdassa missä n. 90% muistakin hyllytti. Mukavaa mennä kisoihin hyllyttämään jo kolmannelle esteelle... Okei olihan se haastava, mutta ei mahdoton. Alussa oli siis hyppy, rengas ja takaakiertona hyppy. Renkaan jälkeen edessä oli suoraan putki ja sinnehän ne koirat sujahtivat, eivätkä vieressä olleelle hypylle. No ainakin nyt tietää millaista kohtaa pitää taas treenata! Jatkoimme hylyn jälkeen vielä rataa. Aa oli ensimmäinen kontaktieste ja tuo kyllä pysähtyi, mutta vapautti itsensä samantien, joten palautin sen kontaktille ja poistuimme siitä maaliin. Mutta olipahan kiva saada onnistunut kontaktirata pitkästä aikaa! Seurakaverit täydensivät menestystä, sillä minikolmosissa ja maksiykkösissä ÄSKK:laiset pääsivät myös palkinnoille. Matkaseuralaiset Reino ja Marja tekivät myös hienon nollan. On se upeaa katsella, kun koira osaa kääntyä... :)
Tämän viikon treenailut olivat vähän pikaiset. Moan kanssa ei treenattu oikein mitään järkevää. Laitoin hyppykorkeudet ihan sekaisin 25-65 senttiin, sillä halusin nähdä osaako se itse yhtään katsoa mihin hypätään. Tietysti vaikeat hypyt olivat tapissa ja niitä edeltävät hypyt todella matalia. Ja melko oletetusti ne ensimmäiset takaakiertorimat roiskuivat alas, mutta muutaman kerran jälkeen ei enää tullut yksikään alas. Manki keskittyi treenaamaan kehikon läpi juoksua ja puomin alasmenoa. Hitsit sitä kehikkoa on vaikea opettaa. Miten se aina osuukin siihen vain yhdellä etujalalla kun kriteerinä on kaksi??? Ja toki minä joka ikinen kerta naksautan siitä yhdestä tassusta. Ei tuo silmä-käsi-koordinaatio taida pelittää... Mutta jos jollain on vinkkejä, niin otan ne kiitollisena vastaan. Moallahan on kriteerinä vain yksi tassu, mutta mielestäni se on selvempää jos vaadin molemmat. Vielä kun vain osaisi kouluttaa sen... Alastulot sujuivat ihan ok. Nostin Mankin puomin alastulon yläosaan ja sieltähän se hiippaili oikeaan paikkaan tarjoamaan nokkaisua. Vauhti ei ollut päätähuimaava, mutta kaippa se siitä reipastuu parin toiston jälkeen!
Perjantaina Manki pääsi sitten kahden viikon tauon jälkeen Canikselle treeneihin. Treenit menivät varsin kivasti ja Manki sai kehuja monesta asiasta. :) Ja kivastihan se kääntyy ja osaa hiukan katsoa, että mistä ponnistetaan ja mihin suuntaan. Toisin kuin äitinsä. Harjoittelimme myös pitkästä aikaa putkijarrua ja sekin luonasi parin toiston jälkeen yllättävän hyvin. Täytyisi vaan malttaa tehdä yksittäisiä esteitä ja asioita edelleen paljon enemmän! Treenien lopussa minun piti tehdä putkella takanaleikkaus. Mankihan ei putkeen lähtenyt jostain syystä, vaan jäi pyörimään jalkoihin. Koitin näppärästi väistää ja hypätä koiran yli, jonka seurauksena nyrjähtänyt nilkka. Treenit toki mentiin loppuun ja sitten vasta jalka kylmään. Fiksua etten sanoisi!
Lauantai kuluikin melko kiireisissä merkeissä ja Mankin 1-vuotis synttärit sujuivat melko pikaisissa merkeissä :D Onnea kuitenkin kaikille ihanille Ounou-lapsille: Sissille, Nalalle, Kekelle, Fidolle, Zorrolle ja Oivalle!
 |
| Manki 1v. <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti