Blogin pitäminen on hieman jäänyt sivuun. On mukamas ollut kaikenlaisia kiireitä. Todellisuudessa kiireitä ei juurikaan ollut, on vain laiskottanut. Tiivistelmän poikasta siis touko- ja kesäkuusta, jos vaikka heinäkuussa jaksaisi taas paneutua enemmän blogin kirjoittamiseen.
Toukokuussa teimme tosiaan Moan kanssa paluun kisaradoille. Tarkoituksena oli vain mennä humputtelemaan ja katsoa kuinka kohelia meno oikein on monen kuukauden tauon jälkeen. No menohan ei ollut lainkaan kohelia, vaan ekoista kisoista napsahti 5 ja tuplanolla. Täytyy myöntää, että olin melko ihmeissäni moisesta suorituksesta, sillä tuo on ihan meidän normaalin tulostason yläpuolella. No tokihan tuo suoritus sitten innoitti hakemaan puuttuvia SM-nollia ja kisasimme koko toukokuun todella ahkerasti. Emme kuitenkaan saaneet nollia kasaan, vaan yksi aginolla jäi puuttumaan. Turhan monta 5 saatiin riman pudotuksesta, joten kyllähän se vähän jäi kaihertamaan. Varsinkin kun Moa ei ole koskaan kulkenut noin kivasti. Huomattavasti kuuliaisempi mitä ennen. Selvästi tauko teki siis hyvää.
Takujen kisoissa 19.-20.5. meni varmaan paremmin kuin yksissäkään toisissa kisoissa. Ensin lauantain hyppyradalta napsahti toinen hyppyserti. Kisan jälkeen vitsailin, että huomenna yritetään sitten tuplavalioksi, kun kerran molempia sertejä on nyt kaksi kasassa. En arvannut, että se voisi lähes pitää paikkansa. Ihan ei tuplavalioksi ylletty, mutta viimeinen agilityserti saatiin. Nyt sitten odotellaan, että Moa kasvattaa karvansa ja lähdetään metsästämään sitä näyttelytulosta. Se voikin olla vaikeammin saatavissa kuin agilitytulokset. : D
Kesäkuussa osallistuimme agilityn SM-kisoihin Äetsän koirakerhon joukkueessa. Moa lähti toisena ja aikaisemmista vuosista poiketen saimme jopa tuloksen. Valitettavasti ensimmäinen rima tuli alas ja puomin ylösmeno hypättiin niin komeasti, että siinä olisi auttanut vain sokea tuomari. No tulos kuitenkin! Joukkueen yhteistulokseksi taisi tulla 35 ja sijoitus taisi olla samoilla paikkeilla. Ei siis mainetta ja mammonaa, mutta ensimmäistä kertaa ÄSKK:n historiassa maksijoukkue sai tuloksen! Hyvä me! Myös mini ja medi joukkueet saivat tuloksen, mutta sijoitukset taisivat olla samoilla paikkeilla kuin makseilla. Ensi vuonna lähdetään sitten vain tulosta parantamaan. :)
Manki on kulkenut mukavasti mukana monissa kisoissa ja tuntuu melko lunkisti viihtyvän missä tahansa paikassa. Hirmu kiva pentu siis ollut tähän asti. Taistelutahtoa on koitettu erityisesti työstää. Saalisviettiä tuolla riittää, mutta lelusta kiinni pitäminen on vähän vaiheessa ja kuolleesta lelusta ei oikein tahdota innostua. Onneksi namit kelpaavat, niin eiköhän sen jollakin tavalla saa sitten palkattua. Mankin pisin agilitysuoritus on tainnut olla peräti kolme estettä: kahden hypyn kautta putkeen ja toisin päin. Takaakiertoa, valssia ja takanaleikkausta on harjoiteltu ihan muutamia kertoja. Aika hömpöttelyä siis koko treenaaminen on ollut. Välillä oikein naurattaa se, että tavoitteet ovat "kovat", mutta treenaaminen aika huuhaata vailla mitään järkeä. Tuskin ne huiput ihan yhtä epämääräisesti treenaavat. Toisaalta olen ajatellut, että ruvetaan enempi tekemään agilitya vasta syksyllä, eikä oikeasti tuon kanssa mikään kiire ole. Jos vaikka opettaisi vaikkapa sen maahanmenon ja sivulle tulon...
Elokuulle on sovittuna pentutreffit, johon ainakin alustavasti kaikki ovat ilmoittaneet pääsevänsä tulemaan. Niitä odotellessa siis!
