Jippii! Tänään sain omakoiran kautta tiedon, että hakemani kennelnimi on hyväksytty. Hain siis ensimmäisenä vaihtoehtona nimeä Ounou, joka meni siis läpi. Huhhuh, enää ei tarvitse jännittää, että ehtiikö se tarpeeksi ajoissa pentujen rekisteröintiä ajatellen. Mikäli joku miettii mistä se tulee, niin ei oikeastaan mistään. Kahlasin lukuisia vaihtoehtoja läpi ja aina ne oli varattu. Halusin nimen olevan suomalainen, mutta myös sellainen, että siihen voi tarvittaessa liittää englanninkielisen nimen. Halusin nimen olevan humoristinen ja vähän kahjo. Sellainen minulle sopiva. Jostain vain sitten putkahti tuo Ounou, joka tuntui sopivimmalta. Vielä kun perään saisi huutomerkin. Ounou! :) Nyt täytyy sitten kuumeisesti miettiä pennuille nimiä. Luulin niiden olevan jo lähes mietityt, mutta kaverit heittelivät sen verran hyviä ehdotuksia, että täytynee pohtia uudestaan.
Pennuista ei valitettavasti ole uusia kuvia. Jos huomenna ehtisin ottamaan. Viikonloppuna meillä poikkesivat ensimmäiset vieraat katsomassa pentuja.Koirattomia ystäviä uskalsin päästää kylään, sillä arvelin, että heistä Moa ei niin stressaa ja toisaalta pöpöjen tarttumisvaara on pienempi. No Moa ei ihan hirveästi ollut huolissaan pennuista. Enemmän kaipaili itse huomiota. Tarkkaan se kyllä seurasi mitä pennuille tapahtui.
Jahah, mutta tämä oli vain pikapäivitys. Nyt pentulaatikolle ja sitten nukkumaan.
maanantai 27. helmikuuta 2012
perjantai 24. helmikuuta 2012
Voihan kynsien leikkuu!
Tänään leikkailin pentujen kynsiä taas viikon tauon jälkeen. Viime viikolla napsein jokaiselta hiukan kynsiä, jotta tottuisivat siihen. Melko teräviäkin pentujen kynnet alkavat olemaan jo! No ajattelin sitten jatkaa samaa rataa, mutta eihän siitä meinannut tulla mitään. Osa köllötteli tyytyväisenä jalkojeni päällä ja homma kävi kätevästi. Kaikista rauhallisimpia taisivat olla Jytky ja Mustajalka. Sissi rauhoittui pienen protestoinnin jälkeen, samoin Sisu. Aarni, Mango ja Mokka pistivät varsin äänekkäästi vastaan. Mikään asento ei ollut hyvä. Ihan sama miten päin koitin, niin aina kuului sydäntä särkevää kiljumista. Sain jokaiselta muutaman tassun leikattua ihan hyvin, kunnes käämit paloivat. Uusi yritys hetken päästä, josko sitten malttaisivat olla rauhallisemmin.
Pennuista huomaa nyt jo jonkinlaisia luonne-eroja. Eri asia kuinka pysyviä ne ovat. Mango on jo pitkään ollut kaikista liikkuvaisin ja viihtynyt selkeästi muita huonommin sylissä. Sissi ja Mustajalka taas eivät ole moksiskaan, vaikka niitä ottaisi syliin ja köllöttävät siinä täysin tyytyväisinä. Myös Aarni on sitä mieltä, että sylistä pitää päästä pois. Kaikki pennut tulevat tekemään tuttavuutta kun menen laatikkoon ja vapaaehtoisesti kyllä kiipeilevät katsomaan minua, mutta sylissä viihdytään ihan eri lailla. Saas nähdä minkälaisia näistä pennuista tulee? Tuleeko osasta selvästi itsenäisempiä kuin toisista?
Ainakaan vielä pentuja ei kiinnosta ulkomaailma eikä kukaan ole yrittänyt tulla laatikosta pois. Liikkuminen on tänään jo ketterämpää mitä eilen. Tosin edelleen valtaosa yrityksistä päättyy jossain vaiheessa pyllähtämiseen. Kaikista vilkkainta meno on silloin kun palaamme Moan kanssa lenkiltä. Kaikki hyörivät ja pyörivät päästäkseen taas maitobaariin. :)
Pennuista huomaa nyt jo jonkinlaisia luonne-eroja. Eri asia kuinka pysyviä ne ovat. Mango on jo pitkään ollut kaikista liikkuvaisin ja viihtynyt selkeästi muita huonommin sylissä. Sissi ja Mustajalka taas eivät ole moksiskaan, vaikka niitä ottaisi syliin ja köllöttävät siinä täysin tyytyväisinä. Myös Aarni on sitä mieltä, että sylistä pitää päästä pois. Kaikki pennut tulevat tekemään tuttavuutta kun menen laatikkoon ja vapaaehtoisesti kyllä kiipeilevät katsomaan minua, mutta sylissä viihdytään ihan eri lailla. Saas nähdä minkälaisia näistä pennuista tulee? Tuleeko osasta selvästi itsenäisempiä kuin toisista?
Ainakaan vielä pentuja ei kiinnosta ulkomaailma eikä kukaan ole yrittänyt tulla laatikosta pois. Liikkuminen on tänään jo ketterämpää mitä eilen. Tosin edelleen valtaosa yrityksistä päättyy jossain vaiheessa pyllähtämiseen. Kaikista vilkkainta meno on silloin kun palaamme Moan kanssa lenkiltä. Kaikki hyörivät ja pyörivät päästäkseen taas maitobaariin. :)
torstai 23. helmikuuta 2012
2 viikkoa täynnä
Tänään tuli sitten tasan 2 viikkoa täyteen. Lähes kaikkien silmät ovat lähes kokonaan auki. Aarnin silmät taitavat olla eniten ummessa, sillä ne ovat ainoastaan hiukan auki. Sotkua pennuista alkaa tulemaan jo melkoinen määrä ja pyykkiä saa olla pesemässä ahkeraan. Päivittelin pentu-sivulle jokaisesta pennuista kuvan (laadusta en sanokaan mitään) ja se oli kyllä melkoisen tappelun takia, sillä blogger poisti jostain syystä koko sivun ja jouduin taas lisäämään kaikki kuvat yksitellen. Argh. Ei mikään kätevä systeemi tämä. Kuvien pienentämiseen ja tämän päivittämiseen hurahtaa helposti pari tuntia.
Jännä seurata miten pentujen värit kehittyvät. Mokan silmien yläpuolella olevat tan-merkit ovat selvästi isommat ja tummemmat mitä Jytkyllä. Muutenkin ruskeaa on selkeästi tullut monelle pennulle enemmän. Mustajalan jalkakaan ei ole enää kokonaan musta, vaan alaosaan on tullut yhä enemmän ruskeata. Värien tummuuserot ovat pysyneet entisellään. Sissi on selvästi vaalein bluemerleistä, sitten Mustajalka ja tummin on Aarni. Myös Mango on edelleen pohjaväriltään tummempi kuin Sisu.
Ääntä pennuista alkaa päivä päivältä lähtemään enemmän. Etenkin Mango ja Aarni kommentoivat varsin äänekkäästi jos tissibaariin ei ole esteetöntä pääsyä. Muutamat pennut päästelevät jo haukahduksia muistuttavia ääniä. :)
Sadun kanssa alustavasti puhuimme, että haluaisimme saada Sisun sellaiseen kotiin, jossa meille (tai pelkästään Sadulle) jäisi siihen jalostusoikeus. Eli jos jotakuta sellainen järjestely kiinnostaisi Sisun kohdalla, niin ota reippaasti yhteyttä. Toki muidenkin kohdalla olen miettinyt jalostus/astutusoikeuden jättämistä, mutta mitään varmaan en ole kenenkään muun kohdalta päättänyt.
Mielelläni jättäisin kaikki itselleni, mutta se ei taida ihan olla mahdollista. Toiveena kuitenkin on, että jokaiselle pennulle löytyisi oma rakastava ja harrastava koti. Pelkästään kotikoiriksi en haluaisi yhtään pentua myydä. Toki mitään takeita siitä ei ole, että pennuista on harrastuskoiriksi. Vakaasti kuitenkin uskon ja toivon, että pennuissa olisi sitä samaa potkua mitä Moassakin. Kaverini nettisivuilla luki osuvasti, jotenkin näin: "Jos haluat ferrarin, ei kannata ostaa ladaa. Jos taas sinulle riittää pelkkä lada, ei missään nimessä kannata ostaa ferraria." :) Mielestäni tämä pätee erittäin hyvin koiramaailmassa, sillä on äärettömän tärkeää, että pentujen ja omistajien tarpeet kohtaavat.
 |
| Aarni ja Mustajalka |
 |
| Aarni |
 |
| Aarni |
 |
| Aarni |
 |
| Jytky |
 |
| Jytky |
 |
| Jytkyllä on kiire! |
 |
| Mokka |
 |
| Mustajalka ja Mokka |
 |
| Mustajalka |
 |
| Sisu |
 |
| Sisu tullee! |
 |
| Mango ja Sissi |
 |
| Sisu ja Aarni |
 |
| Sisu päällä, Mango alla |
 |
| Mustajalka ja Mango |
 |
| Merlepeppuja :) |
 |
| Tässä halikuvassa Sisu ja Aarni ovat 12vrk |
Jännä seurata miten pentujen värit kehittyvät. Mokan silmien yläpuolella olevat tan-merkit ovat selvästi isommat ja tummemmat mitä Jytkyllä. Muutenkin ruskeaa on selkeästi tullut monelle pennulle enemmän. Mustajalan jalkakaan ei ole enää kokonaan musta, vaan alaosaan on tullut yhä enemmän ruskeata. Värien tummuuserot ovat pysyneet entisellään. Sissi on selvästi vaalein bluemerleistä, sitten Mustajalka ja tummin on Aarni. Myös Mango on edelleen pohjaväriltään tummempi kuin Sisu.
Ääntä pennuista alkaa päivä päivältä lähtemään enemmän. Etenkin Mango ja Aarni kommentoivat varsin äänekkäästi jos tissibaariin ei ole esteetöntä pääsyä. Muutamat pennut päästelevät jo haukahduksia muistuttavia ääniä. :)
Sadun kanssa alustavasti puhuimme, että haluaisimme saada Sisun sellaiseen kotiin, jossa meille (tai pelkästään Sadulle) jäisi siihen jalostusoikeus. Eli jos jotakuta sellainen järjestely kiinnostaisi Sisun kohdalla, niin ota reippaasti yhteyttä. Toki muidenkin kohdalla olen miettinyt jalostus/astutusoikeuden jättämistä, mutta mitään varmaan en ole kenenkään muun kohdalta päättänyt.
Mielelläni jättäisin kaikki itselleni, mutta se ei taida ihan olla mahdollista. Toiveena kuitenkin on, että jokaiselle pennulle löytyisi oma rakastava ja harrastava koti. Pelkästään kotikoiriksi en haluaisi yhtään pentua myydä. Toki mitään takeita siitä ei ole, että pennuista on harrastuskoiriksi. Vakaasti kuitenkin uskon ja toivon, että pennuissa olisi sitä samaa potkua mitä Moassakin. Kaverini nettisivuilla luki osuvasti, jotenkin näin: "Jos haluat ferrarin, ei kannata ostaa ladaa. Jos taas sinulle riittää pelkkä lada, ei missään nimessä kannata ostaa ferraria." :) Mielestäni tämä pätee erittäin hyvin koiramaailmassa, sillä on äärettömän tärkeää, että pentujen ja omistajien tarpeet kohtaavat.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
10 vrk
Pennut alkavat vähitellen liikkumaan enemmän pentulaatikossa. Varsinkin Mango koittaa jo ottaa askeleita, mutta yleensä lopputuloksena on kellahtaminen kyljelleen. Muuten se kyllä mennä viipottaa ympäri laatikkoa kaikista eniten. Sisun kanssa on taas toistaiseksi mennyt hyvin. Lämpö on pysynyt alhaalla ja ruoka on maittanut. Tänään illalla syödään viimeiset antibiootit, joten sitten taas nähdään mihin suuntaan tilanne etenee. Moa alkaa jo hiukan olemaan sitä mieltä, ettei näitä pentuja nyt ihan koko aikaa tarvitse hoitaa. Tunnollisesti se siitä huolimatta jaksaa viettää aikaa pentulaatikossa, vaikka mielellään tulisikin minun ja Tintan kanssa katsomaan telkkaria aina välillä.
Koitin taas räpsiä pennuista hieman kuvia. Kuvien laatu on taas hiukan mitä sattuu. Salamalla tulee liian kirkkaita ja ilman sitä taas liian tummia. Olisikin kunnon kamera ja taitoa käyttää sitä! Nyt koitan hiukan kuvanmuokkausohjelmalla parannella kuvia, mutta aika onnetonta silti on. Huomaan myös aina muokkausvaiheessa, että jostain pennusta ei ole välttämättä ainuttakaan kunnon kuvaa... Hups, no ensi kerralla sitten!
Jostain kumman syystä Sisua tulee kuvattua kaikista eniten. :) Onhan hän toki kuvauksellinen nuorimies, mutta kaippa se osittain johtuu siitä, että sen alku on ollut sen verran hankala. Jytkystä ja Aarnista ei tullut mitään järkeviä yksittäiskuvia, joten ne täytyy jättää sitten toiseen kertaan.
Innolla odottelen sitä hetkeä kun pennut avaavat silmänsä ja lähtevät liikkeelle. Nyt muutamilla silmät näyttäisivät olevan ihan hiukan viirullaan. Painot ovat tosiaan kasvaneet tasaisesti, Jytky ja Aarni painavat jo yli 900grammaa, Sissikin ylittää illalla luultavasti 600gramman rajan. Omissa silmissä pennut eivät ole kamalasti kasvaneet, mutta tuskin sitä itse niin hyvin näkeekään, kun niitä joka päivä katselee.
 |
| Moa pentuja hoitamassa |
 |
| Mustajalka edessä, Aarni takana |
 |
| Sissi ja Aarni sekä mustiaiset |
 |
| Jytkyn pilkkunenä :) |
 |
| Mokka |
 |
| Mokka |
 |
| Mango |
 |
| Mango |
 |
| Mustajalka venyttelemässä |
 |
| ja haukottelemassa |
 |
| pikkuinen Sissi |
 |
| Sisu |
 |
| ja Sisu toiselta kyljeltä |
 |
| ja vielä Sisu edestä :) |
Jostain kumman syystä Sisua tulee kuvattua kaikista eniten. :) Onhan hän toki kuvauksellinen nuorimies, mutta kaippa se osittain johtuu siitä, että sen alku on ollut sen verran hankala. Jytkystä ja Aarnista ei tullut mitään järkeviä yksittäiskuvia, joten ne täytyy jättää sitten toiseen kertaan.
Innolla odottelen sitä hetkeä kun pennut avaavat silmänsä ja lähtevät liikkeelle. Nyt muutamilla silmät näyttäisivät olevan ihan hiukan viirullaan. Painot ovat tosiaan kasvaneet tasaisesti, Jytky ja Aarni painavat jo yli 900grammaa, Sissikin ylittää illalla luultavasti 600gramman rajan. Omissa silmissä pennut eivät ole kamalasti kasvaneet, mutta tuskin sitä itse niin hyvin näkeekään, kun niitä joka päivä katselee.
torstai 16. helmikuuta 2012
1 viikko
Tänään tuli sitten 1 viikko täyteen kaikilla. Ja onnekseni voin ainakin toistaiseksi puhua kaikista, sillä Sisun kanssa oli taas lähellä ettei käynyt huonommin. Heräsin tiistai-keskiviikkoyöllä siihen, että joku pennuista kiljui erilaisesti kuin ennen. Ensin ajattelin, että Moa vaan aikoo liiskata sen ja siitä huuto. Huuto ei kuitenkaan loppunut, enkä minäkään meinannut saada Sisua hiljaiseksi. Yritin hieroa vatsaa ja laittaa tissille, mutta mikään ei auttanut eikä ruokakaan maistunut. Punnailin pentujen painot ja siinä missä muille oli yön aikana tullut noin 20 grammaa, niin Sisulle oli tullut vain 5g. Päätin ruokkia sitä taas pullosta ja yrittää sitten hieroa vatsaa, jos se auttaisi vatsavaivoihin. Sainkin sen sitten aamulla rauhoittumaan ja se rupesi itsekin syömään. Ajattelin, että asia on sillä kunnossa, mutta päivällä huomasin, että Sisu oli paljon veltompi kuin muut eikä taaskaan suostunut syömään. Ajattelin, että se on vain väsynyt ja siksi ei syö. Painoa kun oli tullut aamuun nähden ihan hyvin.
Iltapäivällä totesin, ettei kunto alkanut kohenemaan ja soitin Vammalaan Viksuun jos päästäisiin käymään. Eläinlääkäri oli kuitenkin juuri lähdössä, joten lähdimme Vammalan kaupungineläinlääkärin iltavastaanotolle. Pakkasin kylmälaukkuun lämpöpulloja ja Sisun matkaseuraksi isoimmat pojat, Jytkyn ja Aarnin. Alkumatka sujui hiljaisesti ja pennut vain nukkuivat. Ennen Vammalaa ne heräsivät ja kiljuivat sitten lähes yhtäjaksoisesti seuraavan 1½ tuntia. Onneksi äitini ajoi autoa, mun hermoillani ei olisi onnistunut. Eläinlääkäri oli myöhässä, mutta onneksi pari ystävällistä ihmistä päästi meidät etuilemaan jonossa, sillä Sisu oli siinä vaiheessa jo todella veltto. Eläinlääkäri mittasi lämmöksi 40,1 astetta, joka on siis aivan liikaa. En nyt muista epäilikö hän keuhkokuumetta, keuhkoputkentulehdusta vai jotain muuta yhtä mukavaa. Sisulle annettiin antibioottipiikki ja sain myös reseptin mukaan. Kotimatkalla ajattelin ettei se voi selvitä, kun on nyt jo niin naatti.
Kotona Moa tietysti oli ihmeissään, että missä pennut ovat. Kaikki kolme olivat matkan ja huutamisen jäljiltä ihan puhki. Sisu yritti hiukan itse juoda, mutta aika heikkoa oli. Hetken odottelun jälkeen juotin sitä itse ja toistin saman vähän ajan kuluttua. Viilentelin myös sen tulikuumaa vatsaa kylmällä paperinpalasella, vaikka pentua käskettiinkin pitää lämpimässä. No lämmintä huoneessa oli, mutta maalaisjärjellä ajateltuna, niin eihän sitä itsekään jaksa korkeassa kuumeessa tehdä mitään, niin parempi koittaa vähän edes alentaa sitä. Satun idea tämä tosin oli, ja onneksi se toimi (tai sitten antibiootit)! Hetken päästä Sisu jaksoi jo juoda itse. Heräilin yöllä pariin kertaan katsomaan tilannetta ja joka kerta se joi itse, joten en ruokkinut sitä enää. Eli toistaiseksi kaikki taas hyvin. Toivottavasti kuuri tehoaa, eikä enää tulisi ongelmia. Vähän vetelämpi Sisu vielä on muihin verrattuna, muttei mitenkään paljoa. Josko se siis siitä.
Sitten niitä 1-viikkois kuvia, joita ei ole montaakaan. Jotenkin tässä hässäkässä ei ole tullut kamalasti otettua (järkeviä) kuvia. Huomasin juuri, ettei Aarnista tullut yhtään kunnon kuvaa. Nooh, ehtii niitä ottamaan. Ja Mustiksellekin löytyi uusi ja parempi työnimi, Mokka. Vielä Mustajalalle joku kunnon kutsumanimi.
Ja sitten vielä painot viikon iässä:
- Sisu 560g
- Jytky 750g
- Mango 695g
- Mokka 605g
- Aarni 710g
- Mustajalka 635g
- Sissi 466g
Melkoinen heittohan tuossa on isoimman ja pienimmän välillä. Kaikki muut paitsi Sisu ja Mokka ovat tuplanneet painonsa. Niilläkään ei ihan hirveästi jäänyt uupumaan. :)
Iltapäivällä totesin, ettei kunto alkanut kohenemaan ja soitin Vammalaan Viksuun jos päästäisiin käymään. Eläinlääkäri oli kuitenkin juuri lähdössä, joten lähdimme Vammalan kaupungineläinlääkärin iltavastaanotolle. Pakkasin kylmälaukkuun lämpöpulloja ja Sisun matkaseuraksi isoimmat pojat, Jytkyn ja Aarnin. Alkumatka sujui hiljaisesti ja pennut vain nukkuivat. Ennen Vammalaa ne heräsivät ja kiljuivat sitten lähes yhtäjaksoisesti seuraavan 1½ tuntia. Onneksi äitini ajoi autoa, mun hermoillani ei olisi onnistunut. Eläinlääkäri oli myöhässä, mutta onneksi pari ystävällistä ihmistä päästi meidät etuilemaan jonossa, sillä Sisu oli siinä vaiheessa jo todella veltto. Eläinlääkäri mittasi lämmöksi 40,1 astetta, joka on siis aivan liikaa. En nyt muista epäilikö hän keuhkokuumetta, keuhkoputkentulehdusta vai jotain muuta yhtä mukavaa. Sisulle annettiin antibioottipiikki ja sain myös reseptin mukaan. Kotimatkalla ajattelin ettei se voi selvitä, kun on nyt jo niin naatti.
Kotona Moa tietysti oli ihmeissään, että missä pennut ovat. Kaikki kolme olivat matkan ja huutamisen jäljiltä ihan puhki. Sisu yritti hiukan itse juoda, mutta aika heikkoa oli. Hetken odottelun jälkeen juotin sitä itse ja toistin saman vähän ajan kuluttua. Viilentelin myös sen tulikuumaa vatsaa kylmällä paperinpalasella, vaikka pentua käskettiinkin pitää lämpimässä. No lämmintä huoneessa oli, mutta maalaisjärjellä ajateltuna, niin eihän sitä itsekään jaksa korkeassa kuumeessa tehdä mitään, niin parempi koittaa vähän edes alentaa sitä. Satun idea tämä tosin oli, ja onneksi se toimi (tai sitten antibiootit)! Hetken päästä Sisu jaksoi jo juoda itse. Heräilin yöllä pariin kertaan katsomaan tilannetta ja joka kerta se joi itse, joten en ruokkinut sitä enää. Eli toistaiseksi kaikki taas hyvin. Toivottavasti kuuri tehoaa, eikä enää tulisi ongelmia. Vähän vetelämpi Sisu vielä on muihin verrattuna, muttei mitenkään paljoa. Josko se siis siitä.
Sitten niitä 1-viikkois kuvia, joita ei ole montaakaan. Jotenkin tässä hässäkässä ei ole tullut kamalasti otettua (järkeviä) kuvia. Huomasin juuri, ettei Aarnista tullut yhtään kunnon kuvaa. Nooh, ehtii niitä ottamaan. Ja Mustiksellekin löytyi uusi ja parempi työnimi, Mokka. Vielä Mustajalalle joku kunnon kutsumanimi.
 | ||||||||
| kaikki koossa ja ikää tasan viikko |
 |
| Aarni alla, Mustajalka ja Sissi nukkumassa |
 | |
| Mustajalka ja Sissi |
 |
| Jytky |
 |
| Jytky ja Mokka |
 |
| Mango ja Sisu |
 |
| Mango |
 | ||
| Mustajalan nenä |
Ja sitten vielä painot viikon iässä:
- Sisu 560g
- Jytky 750g
- Mango 695g
- Mokka 605g
- Aarni 710g
- Mustajalka 635g
- Sissi 466g
Melkoinen heittohan tuossa on isoimman ja pienimmän välillä. Kaikki muut paitsi Sisu ja Mokka ovat tuplanneet painonsa. Niilläkään ei ihan hirveästi jäänyt uupumaan. :)
maanantai 13. helmikuuta 2012
4 vrk ja painot kasvaa kohisten
Ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt pentusten kanssa hyvin. Moan lämpökin on alkanut laskemaan, tänään ensimmäistä kertaa alle 39 astetta. Nyt se on selvästi rauhallisempi eikä petaa enää koko ajan. Välillä Moa petaili laatikkoa niin innokkaasti, etteivät pennut meinanneet pysyä menossa mukana. Painoakin on kaikille tullut kivasti lisää. Tänään iltapunnituksessa painot näyttivät seuraavaa:
- rm poika Sisu 290g -> 425g
- bt poika Jytky 370g -> 585g
- rm tyttö Mango 322g -> 505g
- bt tyttö Mustis 322g -> 461g
- bm poika Aarni 310g -> 520g
- bm poika Mustajalka 277g -> 452g
- bm tyttö Sissi 224g -> 346g
Nyt on kaikille pennuille keksitty kutsumanimet. Tosin veikkaan, että Mustajalka ja Mustis vaihtuvat kunhan löytyy joku suuhun sopiva nimi. Jytky on tosiaan osoittautunut nimensä veroiseksi - ainakin painonsa puolesta. Se huitelee selvästi muita edellä. Sissi on kaikista pienin, mutta sitkeä ja pitää kyllä tissillä puolensa.
Koitin kuvailla pentusia hiukan, mutta täytyy myöntää ettei mulla ole kuvaajan lahjoja. Tässä kuitenkin muutamia otoksia.
Päivitän vielä pentu-sivulle jokaisesta yksilökuvan. On kyllä ihanaa seurata miten pennut kasvavat ja tuhisevat tuolla laatikossa. :) Maiskutusta ja lussutusta kuuluu lähes koko ajan, välillä hiukan huilataan ja sitten taas syödään.
Tänään olin ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa pois kotoa ja kaikki oli ihan ennallaan kun tulin takaisin. Okei myönnettäköön, että isä kävi päivällä tsekkaamassa pennut ja päästämässä Moan ja Tintan pihalle. Vähän pahalta tuntuu Tintan puolesta kun aikaa tulee vietettyä niin paljon pentujen kanssa ja se vaan joutuu katselamaan tuolta portin toiselta puolelta. No ehkä sitten parin viikon päästä voidaan kokeilla mitä Moa sanoo siitä jos Tintakin pääsee moikkaamaan pentuja.
- rm poika Sisu 290g -> 425g
- bt poika Jytky 370g -> 585g
- rm tyttö Mango 322g -> 505g
- bt tyttö Mustis 322g -> 461g
- bm poika Aarni 310g -> 520g
- bm poika Mustajalka 277g -> 452g
- bm tyttö Sissi 224g -> 346g
Nyt on kaikille pennuille keksitty kutsumanimet. Tosin veikkaan, että Mustajalka ja Mustis vaihtuvat kunhan löytyy joku suuhun sopiva nimi. Jytky on tosiaan osoittautunut nimensä veroiseksi - ainakin painonsa puolesta. Se huitelee selvästi muita edellä. Sissi on kaikista pienin, mutta sitkeä ja pitää kyllä tissillä puolensa.
Koitin kuvailla pentusia hiukan, mutta täytyy myöntää ettei mulla ole kuvaajan lahjoja. Tässä kuitenkin muutamia otoksia.
 | ||||
| sisarusrakkautta |
 | ||
| Aarni köllii muiden päällä |
 |
| kaikki kasassa |
 |
| Mustajalka, Sissi ja Jytky |
 | |
| ja taas kasassa |
 | ||
| Sisu ja Mango |
Päivitän vielä pentu-sivulle jokaisesta yksilökuvan. On kyllä ihanaa seurata miten pennut kasvavat ja tuhisevat tuolla laatikossa. :) Maiskutusta ja lussutusta kuuluu lähes koko ajan, välillä hiukan huilataan ja sitten taas syödään.
Tänään olin ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa pois kotoa ja kaikki oli ihan ennallaan kun tulin takaisin. Okei myönnettäköön, että isä kävi päivällä tsekkaamassa pennut ja päästämässä Moan ja Tintan pihalle. Vähän pahalta tuntuu Tintan puolesta kun aikaa tulee vietettyä niin paljon pentujen kanssa ja se vaan joutuu katselamaan tuolta portin toiselta puolelta. No ehkä sitten parin viikon päästä voidaan kokeilla mitä Moa sanoo siitä jos Tintakin pääsee moikkaamaan pentuja.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Pennut maailmassa
Eilen saatiin vihdoinkin pennut sitten maailmaan. Lämmöt laskivat keskiviikkona 15 aikoihin alle 37 asteeseen. Mulle iski tietty hirveä paniikki ettei Satu ehdi Oulusta paikalle ennen kuin synnytys alkaa. Satu sitten ystävällisesti lähti keskiviikkona iltavuoron jälkeen ajelemaan tänne yötä vasten ja oli perillä aamu viideltä. Torstaina odoteltiin kuumeisesti lämpöjen nousuja, mutta tuntui etteivät se nouse lainkaan. Vielä kolmen aikaan iltapäivällä lämmöt olivat alle 37. Tunnin päästä oli 37,1 ja ajateltiin ettei synnytys etene lainkaan. Moa oli hiukan rauhaton, muttei paljoa. Lähdin Tintan kanssa lenkille ja takaisin tullessa Satu oli siirtänyt Moan makkariin, kun touhu rupesi näyttämään siltä. Mittailin lämmön, joka oli edelleen van 37,6. Ajateltiin, että kyllä tää vielä kestää.
No ei se sitten kestänytkään. Muutaman supistuksen jälkeen syntyi eka pentu, red merle poika. Pentu oli hetken aikaa kiinni kanavassa ja istukka oli hetken jumissa. Pentua täytyi hiukan herätellä ja kuivailla ennen kuin se osoitti elonmerkkejä. Mä olin aivan varma, että se kuolee, mutta onneksi Satu osasi homman. :) Seuraavaksi syntyi reilun puolen tunnin odottelun jälkeen musta poika, joka oli iso ja reipas. Seuraava saapuikin jo 10 minuutin päästä, red merle tyttö. Toinen tyttö, musta, syntyi taas 10 minuutin päästä.Tummempi blue merle pojista syntyi 15 minuutin päästä ja vaaleampi blue merle poika siitä 10 minuutin päästä. Viimeinen tyttö syntyi vain 5 minuuttia vikan pojan jälkeen. Melkoisessa tahdissa siis kaikki tapahtui.
Moa oli heti kärryillä hommassa ja ehkä hiukan liiankin innokas. :) Red merle poika näytti alkuun piristyvän, mutta ei suostunut imemään lainkaan. Ruokeimme sitä ruiskusta ja hetken se jo vaikutti paremmalta. Illalla se rupesi kuitenkin hiipumaan ja oli todella veltto. Rupesi näyttämään siltä ettei se millään selviä aamuun asti. Se ei oikein reagoinut kosketukseen eikä kunnolla halunnut juoda edes ruiskusta. Isä ja äiti toivat lämpöpuhaltimen, koska pentu oli selvästi muita kylmempi. Minä istuskelin pentu sylissä lämpöpuhaltimen edessä ja hinkkailin pentua. Hiukan saatiin maitoa menemään, mutta heikolta näytti. Yöllä Satu (mä mihkään herää) oli herännyt pennun kitinään ja sai jopa ruokittua sitä Moan tissistä. Aamulla katseltiin, ettei tuosta eläjäksi ole, mutta koitettiin silti ruokkia. Soittelin 10 lekurille, että jos tuon sen ja Moan näytille, ettei sen vatsassa ainakaan ole sitä kahdeksatta pentua.
Poika taisi kuulla lekuri reissusta, koska se piristyi melkein heti. Pyrki itse tissille ja avustettuna sai jopa juotua. Liike alkoi olemaan reippaampaa ja tarmokkaampaa. Ruokein vielä maidonvastikkeella, jonka jälkeen katseltiin, kun poitsu ihan täpinöissään paineli tissille. Huokaisimme helpotuksesta, taitaa siitä sittenkin olla eläjäksi. :)
Lähdin kuitenkin Moan kanssa lääkäriin, pentujen jäädessä kotiin. Lämmöt olivat sitkeästi 39,5 ja olo hiukan nuupea. Lekurissa vatsa kuvattiin eikä siellä onneksi ollut yhtään pentua. Muutenkin lekurin mielestä Moa oli hyvässä kunnossa vain hiukan väsynyt. Saatiin kuitenkin varoiksi antibioottiresepti mukaan, ettei sitten vkonloppuna tarvi sitä yrittää metsästää. Toistaiseksi kaikki siis hyvin. Kaikki pennut, jopa red merle, voivat hienosti.
Alla kuva kaikista, jokaisen yksilökuva pentu-sivulla.
No ei se sitten kestänytkään. Muutaman supistuksen jälkeen syntyi eka pentu, red merle poika. Pentu oli hetken aikaa kiinni kanavassa ja istukka oli hetken jumissa. Pentua täytyi hiukan herätellä ja kuivailla ennen kuin se osoitti elonmerkkejä. Mä olin aivan varma, että se kuolee, mutta onneksi Satu osasi homman. :) Seuraavaksi syntyi reilun puolen tunnin odottelun jälkeen musta poika, joka oli iso ja reipas. Seuraava saapuikin jo 10 minuutin päästä, red merle tyttö. Toinen tyttö, musta, syntyi taas 10 minuutin päästä.Tummempi blue merle pojista syntyi 15 minuutin päästä ja vaaleampi blue merle poika siitä 10 minuutin päästä. Viimeinen tyttö syntyi vain 5 minuuttia vikan pojan jälkeen. Melkoisessa tahdissa siis kaikki tapahtui.
Moa oli heti kärryillä hommassa ja ehkä hiukan liiankin innokas. :) Red merle poika näytti alkuun piristyvän, mutta ei suostunut imemään lainkaan. Ruokeimme sitä ruiskusta ja hetken se jo vaikutti paremmalta. Illalla se rupesi kuitenkin hiipumaan ja oli todella veltto. Rupesi näyttämään siltä ettei se millään selviä aamuun asti. Se ei oikein reagoinut kosketukseen eikä kunnolla halunnut juoda edes ruiskusta. Isä ja äiti toivat lämpöpuhaltimen, koska pentu oli selvästi muita kylmempi. Minä istuskelin pentu sylissä lämpöpuhaltimen edessä ja hinkkailin pentua. Hiukan saatiin maitoa menemään, mutta heikolta näytti. Yöllä Satu (mä mihkään herää) oli herännyt pennun kitinään ja sai jopa ruokittua sitä Moan tissistä. Aamulla katseltiin, ettei tuosta eläjäksi ole, mutta koitettiin silti ruokkia. Soittelin 10 lekurille, että jos tuon sen ja Moan näytille, ettei sen vatsassa ainakaan ole sitä kahdeksatta pentua.
Poika taisi kuulla lekuri reissusta, koska se piristyi melkein heti. Pyrki itse tissille ja avustettuna sai jopa juotua. Liike alkoi olemaan reippaampaa ja tarmokkaampaa. Ruokein vielä maidonvastikkeella, jonka jälkeen katseltiin, kun poitsu ihan täpinöissään paineli tissille. Huokaisimme helpotuksesta, taitaa siitä sittenkin olla eläjäksi. :)
Lähdin kuitenkin Moan kanssa lääkäriin, pentujen jäädessä kotiin. Lämmöt olivat sitkeästi 39,5 ja olo hiukan nuupea. Lekurissa vatsa kuvattiin eikä siellä onneksi ollut yhtään pentua. Muutenkin lekurin mielestä Moa oli hyvässä kunnossa vain hiukan väsynyt. Saatiin kuitenkin varoiksi antibioottiresepti mukaan, ettei sitten vkonloppuna tarvi sitä yrittää metsästää. Toistaiseksi kaikki siis hyvin. Kaikki pennut, jopa red merle, voivat hienosti.
Alla kuva kaikista, jokaisen yksilökuva pentu-sivulla.
Ja lisää kuvia löytyy täältä!
lauantai 4. helmikuuta 2012
Röntgenten kertomaa
Kävimme eilen vielä röntgenestä varmistamassa, että montaako pentua ensi viikolla tiedetään odottaa. Kuvassa näkyi selvästi seitsemän pentusta ja yksi epävarmempi tapaus muiden taustalla. Ihan riittävä määrä siis. Painoakin Moalle on tullut normaaliin nähden +6kg. Vielä kuitenkin jaksaa reippaasti kohkottaa paikasta toiseen. Kovat pakkaset tosin ovat vähentäneet lenkit melko minimiin. Samalla kun vatsa kuvattiin, niin kuvattiin tuo etujalka. Siinä on siis loppuvuodesta asti ollut uloimman varpaan ylimmässä nivelessä (termit ei ihan viralliset..) kovaa turvotusta. Nyt siitä otettiin kolme kuvaa, joiden perusteella lekuri totesi nuljuluun olevan palasina. Ortopedi oli samaa mieltä ja hoito-ohjeeksi saatiin kahden viikon kipulääkekuuri ja maltillista liikuntaa.
Nämä toki toteutetaan vasta sitten kun pennut ovat lähteneet maailmalle. Mikäli Moa alkaa sitä enempi oireilemaan, niin sitten koitetaan kortisonipistosta. Jos sekään ei auta pitkään, niin sitten leikataan nuljuluut pois. Yleensä näillä pästään jo sellaiseen tulokseen, että koira kestää rasitusta. Jos kuitenkin oireilu jatkuu, niin sitten viimeisenä vaihtoehtona amputoidaan koko uloin varvas. Elättelen toivoa, ettei Moa tuota ala oireilemaan, kun ei ole sitä tähänkään mennessä sen suuremmin tehnyt. Toki sittenhän sen vasta näkee kun päästään taas treenailemaan. Siitä minulla ei ole aavistustakaan koska murtuma on tullut. Ilmeisesti sillä on kuitenkin jo jonkin verran ikää, sillä niveleen on ehtinyt muodostua hieman nivelrikkoa. Onneksi kyseessä on erittäin suurella todennäköisyydellä traumaperäinen nivelrikko, sillä nuljuluu on ihan palasina. Vielä ei siis oteta sen hoidosta hirveää ressiä, tärkeintä on nyt saada ensin pennut pihalle ja maailmalle. :)
Tuoreita kuvia vauvavatsasta ei ole. Josko huomenna ottaisi. Mun silmiini se ei ole niin iso kuin odotin. Karvat hämäävät melko hyvin. Tutkinut eläinlääkäri tosin oli sitä mieltä, että vatsahan on kasvanut vaikka kuinka paljon. :)
Tintasta sen verran, että se sai keskiviikko-torstai yönä ihmeellisen tärinäkohtauksen. Se kömpi yöllä puoli viiden aikaan mun viereeni sänkyyn ja tärisi ihan hulluna. Samanlaisesti kuin ihminen silloin kun on ihan jäässä. Koitin siinä sille sitten puhella, että rauhoituppas nyt. Kävin kämpänkin katsomassa, josko sieltä löytyis jotain outoa. Mutta ei mitään. Tinta myös totteli käskyjä kun kokeilin, että onko se ihan tolkuissaan. Epilepsiaahan itse toki ensimmäisenä ajattelee. Ihan täydessä ymmärryksessä se tuntui olevan. Mentiin sitten takaisin nukkumaan ja tärinä jatkui vielä noin tunnin ja sitten rauhoittui. Hirveän pelokkaan oloinen se oli, mutta tuskin se mitään on keskellä yötä voinut mitään pelästyä. Eläinlääkärin kanssa puheltiin, että seuraillaan tilannetta ja jos tärinä toistuu, niin sitten lähdetään sulkemaan vaihtoehtoja pois. Toivotaan, ettei sille ole tarvetta. Muutenhan tuo on ihan normaali ollut. Ainut omituisuus on se, että marras-joulukuussa olisi pitänyt olla juoksu, jota ei kuitenkaan ole näkynyt. Voiko tuo sitten olla jotain hormonaalista sitä en tiedä. Tai stressiä Moan paisumisesta? Eletään nyt toivossa, ettei sekään ole mitään sen kummempaa.
Vielä täytyis malttaa melkein viikko odotella pentuja. Odottavan aika on pitkä!
Nämä toki toteutetaan vasta sitten kun pennut ovat lähteneet maailmalle. Mikäli Moa alkaa sitä enempi oireilemaan, niin sitten koitetaan kortisonipistosta. Jos sekään ei auta pitkään, niin sitten leikataan nuljuluut pois. Yleensä näillä pästään jo sellaiseen tulokseen, että koira kestää rasitusta. Jos kuitenkin oireilu jatkuu, niin sitten viimeisenä vaihtoehtona amputoidaan koko uloin varvas. Elättelen toivoa, ettei Moa tuota ala oireilemaan, kun ei ole sitä tähänkään mennessä sen suuremmin tehnyt. Toki sittenhän sen vasta näkee kun päästään taas treenailemaan. Siitä minulla ei ole aavistustakaan koska murtuma on tullut. Ilmeisesti sillä on kuitenkin jo jonkin verran ikää, sillä niveleen on ehtinyt muodostua hieman nivelrikkoa. Onneksi kyseessä on erittäin suurella todennäköisyydellä traumaperäinen nivelrikko, sillä nuljuluu on ihan palasina. Vielä ei siis oteta sen hoidosta hirveää ressiä, tärkeintä on nyt saada ensin pennut pihalle ja maailmalle. :)
Tuoreita kuvia vauvavatsasta ei ole. Josko huomenna ottaisi. Mun silmiini se ei ole niin iso kuin odotin. Karvat hämäävät melko hyvin. Tutkinut eläinlääkäri tosin oli sitä mieltä, että vatsahan on kasvanut vaikka kuinka paljon. :)
Tintasta sen verran, että se sai keskiviikko-torstai yönä ihmeellisen tärinäkohtauksen. Se kömpi yöllä puoli viiden aikaan mun viereeni sänkyyn ja tärisi ihan hulluna. Samanlaisesti kuin ihminen silloin kun on ihan jäässä. Koitin siinä sille sitten puhella, että rauhoituppas nyt. Kävin kämpänkin katsomassa, josko sieltä löytyis jotain outoa. Mutta ei mitään. Tinta myös totteli käskyjä kun kokeilin, että onko se ihan tolkuissaan. Epilepsiaahan itse toki ensimmäisenä ajattelee. Ihan täydessä ymmärryksessä se tuntui olevan. Mentiin sitten takaisin nukkumaan ja tärinä jatkui vielä noin tunnin ja sitten rauhoittui. Hirveän pelokkaan oloinen se oli, mutta tuskin se mitään on keskellä yötä voinut mitään pelästyä. Eläinlääkärin kanssa puheltiin, että seuraillaan tilannetta ja jos tärinä toistuu, niin sitten lähdetään sulkemaan vaihtoehtoja pois. Toivotaan, ettei sille ole tarvetta. Muutenhan tuo on ihan normaali ollut. Ainut omituisuus on se, että marras-joulukuussa olisi pitänyt olla juoksu, jota ei kuitenkaan ole näkynyt. Voiko tuo sitten olla jotain hormonaalista sitä en tiedä. Tai stressiä Moan paisumisesta? Eletään nyt toivossa, ettei sekään ole mitään sen kummempaa.
Vielä täytyis malttaa melkein viikko odotella pentuja. Odottavan aika on pitkä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)